Dementia voi iskeä jo nuoremmalla iällä

 
Vaikka dementia onkin yleensä vanhuksien yleinen vaiva, on sen tunnistamiseen syytä antaa eväitä jo keski-ikäisille henkilöille.

Ruotsin johtava dementiatutkija Caroline Graff huomauttaa, että monien tiedossa ei ole edes sitä, että dementia voi iskeä nuorimmillaan jopa 20-30-vuotiaisiin ihmisiin.

Dementiaa kutsutaan toisinaan myös "omaisten sairaudeksi", sillä potilaan lähipiiri joutuu kärsimään ja setvimään dementiapotilaan heikentynyttä muistia ja vointia.
Erilaiset dementiatyypit vaihtelevat sen mukaan, mihin aivojen osaan vauriot kohdistuvat.
Tässä ovat yleisimmät dementian tyypit sekä niiden yleisimmät oireet.

Alzheimerin tauti

Noin 60-70 prosenttia dementiapotilaista sairastaa Alzheimerin tautia, jonka yleisimmät oireet vaikuttavat heikentyneeseen lähimuistiin. Myös suuntavaisto sekä ajantaju heikentyvät, mikä puolestaan voi aiheuttaa potilaalle runsaasti hämmennystä.

Vaskulaarinen dementia

Verenkiertoperäisessa vaskulaarisessa dementiassa aivojen verenkierrossa on muistiin vaikuttava, esimerkiksi veritulpan kaltainen häiriö. Häiriön sijainti vaikuttaa oireisiin, mutta usein potilaalla on masennusoireita, vaikeuksia tavallisten arkipäiväisten askareiden loppuun saattamisessa sekä ongelmia asioiden suunnittelussa.

Otsa-ohimolohkodementia

Tämä dementian tyyppi iskee useimmiten nuorempiin potilaisiin, ja sen syynä on aivojen etuosassa oleva vaurio. Otsa-ohimolohkodementian oireet tulevat usein kuin hiipien, ja ne alkavat useimmiten potilaan persoonan hitaalla muuttumisella. Potilas saattaa esimerkiksi vaihtaa pukeutumistyyliään yllättäen tai hänen käyttäytymisensä tai huumorintajunsa voi muuttua tyystin. Seuraavat oireet huomaa tavallisesti sosiaalisissa tilanteissa, sillä potilaan keskittymis- sekä arviointikyky voivat heikentyä ja hänestä tulee esiin äkkipikaisia ja kärsimättömiä piirteitä.

Otsa-ohimolohkodementia on usein hankala diagnosoida, sillä muille dementioille tyypilliset muistiin ja oppimiseen liittyvät oireet tulevat vasta taudin edetessä myöhäisempiin vaiheisiin. Oireita on kuitenkin tärkeää pitää silmällä, eikä niitä tule sekoittaa masennukseen tai unitautiin.
Otsa-ohimolohkodementian muita oireita ovat muun muassa apatia, heikentynyt toimintakyky, levottomuus, vihanpurkaukset, empatian puute, ruoan tai alkoholin liiallinen kulutus, heikentynyt sanojen ymmärtämiskyky sekä heikentyneet verbaaliset taidot sekä yllättäen huonontunut kirjoitustaito.

Narsisti on vaikea tyyppi

Narsisti näkee asiat vain omasta perspektiivistään.

Niin kuin aivan pienet lapsetkin.

Psykologi, hahmoterapeutti Elinor Greenberg kuvaa narsistista persoonallisuushäiriötä seurauksena lapsuusajan kokemuksista, joiden jäljiltä itsetunto on epävakaa ja empatiakyky matala.

Hän luonnehtii Psychology Todayn artikkelissa myös, minkälaista on elää narsistisen persoonallisuushäiriön kanssa.

Se on Greenbergin mukaan jatkuvaa elämistä puolustusasemissa. Narsistin itsetuntoa haastetaan koko ajan, hänen oman kokemuksensa mukaan, sillä narsistilla on taipumusta tuntea, että häntä loukataan ja kritisoidaan silloinkin, kun sellaista ei tapahdu.

Lisäksi narsisti ei tunne empatiaa muita kohtaan. Hän ei koe tunnontuskia loukatessaan muita ihmisiä, ja vaikka tuntisikin, se on hyvin vähäistä siihen nähden, miten ihmiset keskimäärin tuntevat. 

Greenberg luettelee seuraavia käytösmalleja, joista patologisen narsistin voi tunnistaa:

Tietoisuus arvoasemista

Narsistit tekevät puheissaan selväksi, että he ovat hyvin tietoisia ihmisten eri statuksista eli arvoasemista. He viittaavat usein omaan tai muiden ihmisten statuksiin tai siitä kieliviin tunnusmerkkeihin, kuten rikkauteen tai korkeaan asemaan.

Hierarkkinen ajattelutapa

Narsisti asettaa ihmisiä, paikkoja ja muita asioita hierarkkisesti matalasta korkeaan arvostamansa piirteen mukaan.Hänellä on taipumus olla huomaavainen ja ystävällinen niitä kohtaan, joita pitää arvoasteikossa korkeammalla.

Niitä, ketkä ovat arvoasteikossa matalalla, hän saattaa halveksia, kohdella julmasti tai jättää kokonaan huomiotta.

Narsisteilla on myös taipumusta ajautua keskinäisiä valta-asemia koskeviin riitoihin arvoasteikollaan suunnilleen samalle viivalle asettuvien kanssa.

Arvottaminen tarkoittaa myös sitä, että narsisteilla on tapana tehdä jatkuvaa paremmuutta ja asemaa koskevaa vertailua ihmisten, paikkojen ja muiden asioiden välillä.

Perspektiivejä yksi

Narsisti näkee maailman vain omasta perspektiivistään. Maailmankuva on tältä osin hyvin samanlainen kuin aivan pienten lasten. Narsistin on vaikea ymmärtää, että kahdella ihmisellä voi olla erilaiset, mutta silti yhtä hyvin perustellut näkemykset jostakin tietystä aiheesta.

Jos on narsistin kanssa eri mieltä jostakin aiheesta, hän olettaa, että hänen väitetään olevan aiheesta väärässä. Hän voi ottaa eri mieltä olemisen mielipiteen ilmauksen sijaan henkilökohtaisena hyökkäyksenä.

Tuntee herkästi, että häntä loukataan tai kohdellaan väärin

Narsisti on hyvin herkkä loukkaantumaan. Jos hän tuntee, että häntä on loukattu, hän olettaa, että toinen ihminen on loukannut häntä tarkoituksella. Narsisti on viaton uhri ja se toinen vihamielinen ja pahaa tarkoittava hyökkääjä.

Valtavat mittasuhteet saavat vihan ilmaukset

Narsisti voi suuttua asioista, joita useimmat ihmiset pitäisivät vähäpätöisinä. Raivon ja vihan voimakkuus voi vaikuttaa tilanteeseen nähden täysin ylimitoitetulta.

Mahtailevuus ja muiden väheksyminen

Mahtailevuus ja itsensä korostaminen yhdistettynä jonkun toisen väheksymiseen on yksi narsistin tavoista reagoida, kun joku saa hänet tuntemaan itsensä vähempiarvoiseksi tai epäonnistuneeksi.

Äärimmäisyydet kielenkäytössä

Kaikki on joko täydellistä, mahtavaa ja erityistä, tai täysin päinvastoin, huonointa ja pahinta koko maailmassa.

Empatian puute

Narsisti sanoo ja tekee muita ihmisiä loukkaavia asioita, mutta ei näytä välittävän aiheuttamastaan mielipahasta. Jos häntä huomauttaa tästä, hän saattaa joko vähätellä sanomisiaan ja tekemisiään tai käydä vastahyökkäykseen.

Julma kielenkäyttö muista ihmisistä

Moni narsisti käyttää kieltä tavalla, joka on muiden mielestä julmaa ja sopimatonta. Narsisti saattaa sanoa ääneen sen, mitä muut ehkä ajattelevat, mutta pitävät sisällään, koska eivät halua loukata.

Kyvyttömyys pyytää anteeksi ja myöntää virheensä

Narsistin itsetunto ei ole tarpeeksi vakaa, jotta hän voisi myöntää virheensä ja pyytää anteeksi. Hän ei kestäisi sitä häpeän määrää. Narsisti voi myös syvällä sisimmässään uskoa, että jos hän myöntää virheensä, muut voivat käyttää tilannetta hyväkseen halventamalla ja nöyryyttämällä häntä.

Lähde: Psychology Today

Venäjän luoteinen armeija irvaili Suomelle karhunkaadosta ja tiedustelusta

Замаскированный российский разведчик

                                       (Naamioitunut venäläinen tiedustelija)

Karhu riehui Kainuun prikaatin varusmiesten loppusotaharjoituksessa

Karhu oli tullut alueelle ilmeisesti maastomuonan houkuttelemana ja repi tavaroita sekä levitti varusmiesten eväitä. Karhu jouduttiin kaatamaan, koska se aiheutti selkeän vaaratilanteen varusmiehille.

Tapaus ylitti uutiskynnyksen  Venäjällä.ja uutista siteerattiin venäläismedioissa, tapahtumien kulkua monesti liioitellen: "Luoteinen armeija olisi ottanut karhun ystävänä vastaan ja ruokkinut sen. Miksi suomalaiset sotilaat pelkäävät karhua?"
Pietarilainen Radio Baltika huomautti, että vastaaviin tapahtumiin voi suhtautua ainoastaan huumorilla.

OHO - Ihmisaivot ovat kutistumaan päin

Luulemme herkästi, että aivomme ovat suuremmat ja sitä myöten kyvykkäämmät kuin esi-isillämme, mutta meidän aivommepa ovatkin kutistumaan päin.

Ihmisaivojen koko on evoluutiossa ainakin viime 20 000 vuoden kuluessa pienentynyt.

Näyttää siltä, että mitä sosiaalisempi ihmisestä on tullut ja mitä enemmän hän on sopeutunut elämään perheen kaltaisissa yksiköissä ja yhteiskunnissa, sitä pienemmiksi aivot ovat kutistuneet.

20 000 vuotta sitten ihmisaivot olivat tutkijoiden mukaan kooltaan kymmenen prosenttia suuremmat kuin nyt. Jotkut tutkijat ovat jopa sitä mieltä, että samalla myös ihmisen älykkyys on jollakin tavalla kaventunut ja typistynyt.
Toiset tutkijat näkevät asian toisin. Heidän mielestään aivojen käytön tehokkuus on kasvanut, vaikka niiden koko olisikin pienentynyt.

Ihmisen suuntautuminen sosiaaliseksi eläimeksi ja suuntaus kotielämään päin on nähtävästi yksi syy aivojen pienenemiseen. Läjääntyessämme samoille paikoille esimerkiksi kaupunkeihin olemme oppineet jakamaan tietoa ja se on taas auttanut lajia pysymään hengissä ja menestymään, vaikkakin aivojen fyysinen koko on pienentynyt.

Kesyyntymisen merkitys aivojen kokoon on huomattu myös esimerkiksi koiria ja susia verrattaessa. Kesyllä koiralla on sutta pienemmät aivot ja koira on keskimäärin muutenkin villiä esi-isäänsä eli sutta pienempi.

Sosiaaliseen elämään sopeutuneiden, pienentyneiden aivojemme mahdollisuudet ovat tutkijoiden mukaan kuitenkin laajentuneet vuosituhansien varrella sekä hyvään että pahaan.
Aivojen avulla on kehitetty ihmiskunnalle tekniikkaa, tiedettä ja taidetta, mutta ihmisaivot kykenevät myös esimerkiksi sellaisiin omituisuuksiin kuin ennakkoluuloihin, jotka voivat taas johtaa jopa kauhistuttaviin tekoihin.

Lähde: New Scientist

Jääkarhujen kohtalo on sydäntä särkevä

 

Subtitles

Share Video

Kuva on nälkään nääntyvästä jääkarhusta, joka etsii epätoivoisesti

ruokaa Kanadan Baffininsaarella napapiirin pohjoispuolella.

Jääkarhu näyttää olevan pelkkää luuta ja nahkaa. Riutunut eläin yrittää kaivaa jotain syötävää inuiittikalastajien ruostuneesta tynnyristä. Kun roskiksesta ei löydy mitään, jääkarhu rojahtaa heiveröisenä takaisin maahan.

- Tämä on sielua murskaava kohtaus, joka yhä kummittelee mielessäni... 
Meidän on kuitenkin näytettävä sydäntä särkevä suru, jos haluamme murtaa välinpitämättömyyden muurit.
Tältä nääntyminen näyttää. Lihasten surkastuminen. Ei energiaa. Se on hidas ja tuskallinen kuolema, Nicklen kirjoittaa sosiaalisessa mediassa.

Valokuvaajan mukaan urosjääkarhu ei ollut vanha, ja eläin kuoli muutaman tunnin sisään kuvaushetkestä. Eläintä ei voitu pelastaa. Nicklen sanoo, että asiantuntijat arvioivat jääkarhujen kuolevan sukupuuttoon seuraavan sadan vuoden aikana.
Maailman 25 000 jääkarhua kokevat samanlaisen nälkäkuoleman.

Nicklen tiimeineen syyttää karhun kohtalosta ilmastonmuutosta. Kun lämpötila nousee, jää sulaa, eivätkä jääkarhut pääse tavallisen ravintonsa pariin. Jääkarhut syövät muun muassa hylkeitä. Metsästämisen lisäksi merijää on eläimille elintärkeä levon ja lisääntymisen kannalta.