Villamammutit sinnittelivät pisimpään hengissä saarilla, mutta merenpinnan nousu ja kuivuus näännyttivät ne lopulta janoon.
Maailman viimeisimmät villamammutit elivät Alaskan ja Siperian saarilla vielä 4 000–6 000 vuotta sitten. Siellä ne ajoi sukupuuttoon todennäköisesti juomaveden loppuminen, esittävät alaskalaista Saint Paulin saarta tutkineet pohjoisamerikkalaiset tutkijat Pnas-tiedelehdessä.
Mantereelta mammutit kuolivat sukupuuttoon paljon aiemmin, noin 10 000 vuotta sitten. Syystä on kiistelty. Vankimmat perustelut on esitetty liikametsästyksen, ilmastonmuutoksen tai näiden yhdistelmän puolesta.
Saint Paulin saarella villamammutit saivat laiduntaa ilman ihmisseuraa. Alue oli aikoinaan osa Amerikkaa ja Aasiaa yhdistävää Beringin kannasta, mutta se irtautui omaksi saarekseen 14 000 vuotta sitten, kun jäätiköt sulivat ja merenpinta kohosi.
Saarimammuttien tuhoon metsästyksellä ei siis ollut osaa eikä arpaa. Niiden kohtaloksi koituikin uuden näytön perusteella todennäköisimmin ilmaston lämpeneminen.
Ilmaston lämpeneminen nosti meriveden pintaa ja kutisti siten matalaa saarta ja siellä asuvien mammuttien laidunmaita. Lisäksi kohonnut merivesi alkoi sekoittua saaren pohjaveteen, mikä turmeli mammuteille kelvollisia juomapaikkoja.
Kaiken kukkuraksi jättimäiset eläimet jouduttivat järvien rantakasvillisuutta järsiessään eroosiota, mikä sai penkat murenemaan ja heikensi veden laatua. Tämä kaikki ajoi mammutit ahtaalle.
Kun ilmastonmuutos vielä vähensi sateita, mammuttien suku sammui saarella. Uuden, viiteen eri ajoitusmenetelmään pohjautuvan arvion mukaan tämä tapahtui 5 500–5 700 vuotta sitten.
Huomattavasti suuremmalla Wrangelinsaarella Siperian rannikolla eli tämän jälkeen vielä villamammutin kääpiökokoinen muoto. Se kuoli pois nelisen tuhatta vuotta sitten.
Saarimammutit näännyttänyt ilmaston lämpeneminen oli hyvin samankaltainen kuin nyt käynnissä oleva ilmastonmuutos, tutkijat varoittavat. Napajäätiköt sulavat ja merenpinta nousee nytkin.
Saint Paulin saaren kohtalon voi lähitulevaisuudessa kokea jokin nykyisistä pienistä, matalista saarista, esimerkiksi eteläisellä Tyynellämerellä.
Saarten makean veden lähteet täyttyvät paikoin tälläkin hetkellä merivedestä eritoten siellä, missä pohjavesivarantoja käytetään nopeammin kuin ne ehtivät uusiutua.
Mantereelta mammutit kuolivat sukupuuttoon paljon aiemmin, noin 10 000 vuotta sitten. Syystä on kiistelty. Vankimmat perustelut on esitetty liikametsästyksen, ilmastonmuutoksen tai näiden yhdistelmän puolesta.
Suomessakin eläneet villamammutit tervehtivät toisiaan kietomalla kärsänsä yhteen
Saarimammuttien tuhoon metsästyksellä ei siis ollut osaa eikä arpaa. Niiden kohtaloksi koituikin uuden näytön perusteella todennäköisimmin ilmaston lämpeneminen.
Ilmaston lämpeneminen nosti meriveden pintaa ja kutisti siten matalaa saarta ja siellä asuvien mammuttien laidunmaita. Lisäksi kohonnut merivesi alkoi sekoittua saaren pohjaveteen, mikä turmeli mammuteille kelvollisia juomapaikkoja.
Kaiken kukkuraksi jättimäiset eläimet jouduttivat järvien rantakasvillisuutta järsiessään eroosiota, mikä sai penkat murenemaan ja heikensi veden laatua. Tämä kaikki ajoi mammutit ahtaalle.
Kun ilmastonmuutos vielä vähensi sateita, mammuttien suku sammui saarella. Uuden, viiteen eri ajoitusmenetelmään pohjautuvan arvion mukaan tämä tapahtui 5 500–5 700 vuotta sitten.
Huomattavasti suuremmalla Wrangelinsaarella Siperian rannikolla eli tämän jälkeen vielä villamammutin kääpiökokoinen muoto. Se kuoli pois nelisen tuhatta vuotta sitten.
Saarimammutit näännyttänyt ilmaston lämpeneminen oli hyvin samankaltainen kuin nyt käynnissä oleva ilmastonmuutos, tutkijat varoittavat. Napajäätiköt sulavat ja merenpinta nousee nytkin.
Saint Paulin saaren kohtalon voi lähitulevaisuudessa kokea jokin nykyisistä pienistä, matalista saarista, esimerkiksi eteläisellä Tyynellämerellä.
Saarten makean veden lähteet täyttyvät paikoin tälläkin hetkellä merivedestä eritoten siellä, missä pohjavesivarantoja käytetään nopeammin kuin ne ehtivät uusiutua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti