Suojelupoliisi: Suomessa on 300 henkilöä, joilla on yhteyksiä kansainväliseen terrorismiin

Väkivallan teot ovat järkyttäneet viime aikoina eurooppalaisten turvallisuutta.
Kysymys kuuluu, voiko vastaavanlainen isku tulla Suomeen ja miten viranomaiset ovat varautuneet mahdolliseen uhkaan.

Suojelupoliisin ylitarkastaja Tuomas Portaankorva vastaa, ettei tilannekuvaa tarvitse Suomessa muuttaa viime aikojen tapahtumien johdosta.
– Euroopassa tapahtuu, mutta se ei tämän hetken tietojen valossa muuta Suomen tilannetta.
Suojelupoliisi julkaisi uhka-arvion viime vuoden marraskuussa. Portaankorva sanoo, että uhka-arvio on edelleen voimassa.

– Uhka-arviossa on todettu, että yksittäisten väkivallan tekojen mahdollisuus on kohonnut Suomessa. Suomi ei ole minkään terroristijärjestön nimetty kohdemaa. Meillä ei ole terroristijärjestön organisoima laajempi isku kovin todennäköinen, mutta yksittäiset väkivallan teot ovat Suomessa mahdollisia.

Suomesta lähteneistä kuollut vajaat 20

Suojelupoliisin uhka-arvion mukaan aseellisiin toimintaan osallistuvien määrä on huomattava. Suomesta lähdetään Isis-taistelijoiksi Syyrian ja Irakiin. Huomattava on myös Suomeen palaavien määrä.

– Noin 70 henkilöä on matkustanut osallistumaan Syyrian konfliktiin. Viime vuosina lähes tulkoon kaikki lähtijät ovat pyrkineet osallistumaan väkivaltaiseen konfliktiin.
Joukossa on ollut Portaankorvan mukaan sellaisiakin, jotka lähtivät Syyriaan aidosti humanitäärisistä syistä.
– Kaikki eivät ilmeisesti tienneet, minne olivat menossa. Suurin osa heistä on palannut takaisin.

Kuolleita on lähtijöissä vajaat 20.

Mukana myös Suomessa syntyneitä

Lähtijöiden joukossa on joukossa myös sellaisia, joiden molemmat vanhemmat ovat etnisiä suomalaisia. Osa heistä on voinut kääntyä muslimiksi päästäkseen taistelemaan.

Portaankorva ei kerro, miten monta kantasuomalaista on lähtijöissä.
– Lähtijöissä on 19 etnistä taustaa. Mukana on myös syntysuomalaisia.

Konfliktialueelta palaajia on noin 20, osa matkustaa edestakaisin.

Suojelupoliisin tehtäviin kuuluu arvioida uhkaa, joka liittyy taisteluihin osallistuneisiin henkilöihin.
– Jokainen meidän tietoomme tullut tapaus käsitellään erikseen, uhka arvioidaan jokaisen kohdalla erikseen.

Tällaisia henkilöitä valvotaan

Suojelupoliisin uhka-arvion mukaan Suomeen on muotoutunut terrorismia tukevia ryhmiä, jotka yrittävät värvätä ihmisiä ja saada kannattajia radikaali-islamille.

Suojelupoliisi on kerännyt listaa riskihenkilöistä. Arvion mukaan Suomessa on nykyisin noin 300 henkilöä, joilla on yhteyksiä kansainväliseen terrorismiin.

Riskihenkilöiden määrä on kasvussa. Pari vuotta sitten suojelupoliisi arvioi määräksi 200 henkilöä.

Ylitarjastaja Tuomas Portaankorva ei tarkemmin avaa, miten suojelupoliisi valvoo henkilöitä, joilla on terroristikytköksiä.

Suojelupoliisin vastuulla on tiedustelu, joka liittyy kansainväliseen terrorismiin. Väkivallan tekojen ehkäisyssä vastuu kuuluu keskusrikospoliisille.

Keskusrikospoliisiin perustettiin alkuvuonna yksikkö, jonka tehtävänä on etsiä väkivaltatekoihin taipuvaisia ihmisiä. Ryhmää johtava Santeri Sivonen arvelee, että väkivallanteosta haaveilevia on Suomessa useita.

Alkoholi aiheuttaa ainakin seitsemää syöpää

Alkoholi aiheuttaisi arvion mukaan 5,8 prosenttia maailman syöpäkuolemista.

      Tuore analyysi liittää alkoholin useisiin syöpiin.

Alkoholi aiheuttaa ainakin seitsemää syöpää, ja jopa kohtuullinen käyttö lisää syövän riskiä, uusiseelantilainen tutkija Jennie Connor arvioi.
Alkoholi on tähän asti liitetty tilastollisesti esimerkiksi rintasyöpään, paksusuolen sekä maksan syöpäään.
Connorin mukaan voi jo suoraan sanoa alkoholin aiheuttavan ainakin nielun, kurkunpään, ruokatorven, maksan, paksusuolen, ja peräsuolen syöpää sekä rintasyöpää.

Alkoholi aiheuttaisi arvion mukaan 5,8 prosenttia maailman syöpäkuolemista.
Myös Connorin arvio perustuu väestötutkimuksiin eikä esimerkiksi syövän synnyn biologiseen mekanismiin. Hän mainitsee alkoholin todennäköisesti aiheuttavan muitakin syöpiä kuten haiman ja eturauhasen.
Connor tutki muun muassa syöpäjärjestöjen ja Maailman terveysjärjestöjen tutkimuksia kymmeneltä vuodelta.
Tutkimus on tiedelehdessä Addiction. Siitä kertoo esimerkiksi sanomalehti Guardian.

Britanniassa on puhuttu alkoholin ja rintasyövän yhteydestä, koska maan ylin terveysviranomainen Sally Davies mainitsi yhteyden asiantuntijana parlamentissa.
”Pohtikaa kuten minä, kun olen tarttumassa lasilliseen viiniä. Haluanko lasillisen viiniä ja lisätä rintasyövän riskiäni?”, Davies sanoi brittilehti Guardianin mukaan.
Davies oli keskeisesti määrittelemässä kohtuullisen alkoholin käytön rajoja talvella Britanniassa. Uusien suositusten mukaan brittimiehille suositellaan enintään neljäätoista annosta viikossa eli seitsemää pinttiä olutta (vajaat kahdeksan tuopillista).
Suomessa kohtalaisen juomisen raja on Käypä hoito -suosituksen mukaan miehillä 14 annosta viikossa ja naisilla seitsemän.

Miehille "kuiva orgasmi" mahdollistuu?!?!

Miesten e-pillerin yksi mahdollisuus: kuiva orgasmi

Miesten e-pilleriä ei ole markkinoilla. Naiset eivät usko, että miehet sellaista söisivät.

• Ensimmäiset naisten ehkäisypillerit syötiin vuonna 1957.
• Hedelmällisyyden palautuminen ehkäisypillereiden syömisen jälkeen on ollut kuuma kysymys.
• Kuiva orgasmi eli orgasmi ilman siemensyöksyä on yksi mahdollinen tavoiteltu ratkaisu.

Miesten ehkäisypillerin pitäisi jollakin tavalla estää, että siittiöt pääsevät ulos.

Ehkäisypillereitä haittavaikutuksineen ovat aina syöneet naiset.
Ehkäisypilleri kehitettiin alunperin nimenomaan naisille, vaikka samalla on aina myös mietitty sitä, voisiko vastaavan tuotteen tehdä myös miehille.

Miksi ei siis vieläkään ole olemassa ehkäisypilleriä, jota söisivät miehet?
Lääketeollisuudessa on kyllä pitkin matkaa tehty kokeita myös miesten e-pilleriä varten. Silti on epäilty, olisiko tuotteella tarpeeksi menekkiä.
Ajat ovat muuttuneet ja nyt aavistellaan, että olisi kylliksi jo niitäkin miehiä, jotka voisivat ottaa raskaudenehkäisyn ainakin osin omalle kontolleen syömällä e-pillereitä.

Jo 70-luvulla miesten e-pilleri oli lähes viittä vaille valmis tuote.
Vaikuttavana aineena oli gossypoli, puuvillasiemenöljy, jonka vaikutus näytti olevan hyvinkin voimakas. Vaikka sitä kokeilleet miehet lopettivat lääkeen syömisen, heidän hedelmällisyytensä ei palannut koskaan entiselleen.

Vuonna 2005 tehdyn tutkimuksen mukaan joka toinen mies olisi ollut kiinnostut ehkäisymenetelmästä, joka toimisi nimenomaan niin, että sperman hedelmöittämiskyky olisi pillereiden syömisen aikaan normaalia heikompi, mutta palautuisi sitten entiselleen.
On kuitenkin paljon miehiä, jotka eivät missään tapauksessa halua syödä valmistetta, joka vaikuttaa heidän spermaansa ja ehkä myös muuhun kehoon.

Naiset eivät luota

Tutkimusten mukaan miesten suurin huoli e-pillerien syömisessä näyttääkin olevan se, palautuuko heidän hedelmällisyytensä entiselleen, kun he lopettavat pillerien syömisen.
Miesten e-pilleriä koskevissa tutkimuksissa on käynyt selville sekin, että joka toinen nainen ei usko miehen kykenevän muistaa ottaa pilleri säännöllisesti.
Miehistä taas vain joka kuudes epäili, että unohtaa ehkä ottaa pillerinsä.

Ehkäisypillerien kehittäminen on tietysti rahakysymys.
Lääketeollisuudessa on nyt kannattavampaa panostaa syöpälääkkeiden kehittämiseen kuin ehkäisypillereihin.
Kuitenkin myös miesten e-pilleririntamalla tapahtuu. Erilaisia vaihtoehtoja on kehitteillä.
Yksi vaihtoehto on pilleri, joka tuottaa niin sanotun kuivan orgasmin. Se siis estää siittiöiden pääsemisen ulos, vaikka nautinto muuten on entisellään.
Yksi mahdollisuus voi olla geelimäinen, ei-hormonaalinen ehkäisymenetelmä. Siinä annetaan paikallispuudutuksessa pistos miehen siemenjohtimiin. Tämä estää siittiöiden pääsemisen ulos.
Tämän menetelmän on arvioitu tulevan Yhdysvalloissa markkinoille muutaman vuoden kuluessa.

Vesi pitää painoa kurissa

Tutkijat eivät  osaa selittää, miksi veden juominen auttaa painonhallinnassa, mutta niin se vain tekee!

Kolmasosa tutkittavista näytti tuoreessa tutkimuksessa saavan liian vähän nestettä.
Lisäksi tutkijat löysivät yhteyden nestehukan ja lihavuuden välillä. Nestehukasta kärsivillä ihmisillä oli keskimäärin suurempi painoindeksi kuin niillä, jotka joivat tarpeeksi.

Time-lehden haastattelema apulaisprofessori Tammy Chang Michiganin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta kertoo, että tiedekään ei osaa vielä selittää, miksi veden juominen tarkalleen ottaen auttaa painonhallinnassa.
Niin se kuitenkin tekee.

Vettä ennen ruokaa

The Annals of Family Medicine -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin 9500 henkilön terveyttä koskevia tietoja. Dataa oli kerätty myös näiden henkilöiden nestetasapainosta.
Tutkittavien virtsan koostumus oli mitattu. Se kertoi, kärsikö ihminen nestehukasta vai ei.
Lihavat ihmiset tarvitsevat enemmän vettä kuin sellaiset, jotka ovat hoikempia. Lihavien voi olla myös vaikeampi juoda niin paljon kuin juuri heidän pitäisi.
Vedellä voi olla merkittäväkin rooli painonhallinnassa siinäkin mielessä, että jos ylipainoiset ihmiset joivat vettä ennen ruokailua, he söivät vähemmän kuin ilman vedenjuontia.

.

Vesipitoiset kasvikset hyväksi

Puolitoista litraa tai kaksi litraa päivässä on monelle keskimäärin hyvä määrä nestettä. Tässä on mukana myös ruuasta saatu neste, jota kertyy helposti lähes litran verran.
Erityisen hyväksi painonhallinnalle ja terveydelle muutenkin on syödä runsaasti vettä sisältäviä kasviksia. Tällaisia ovat muun muassa kurkku ja vesimeloni.
Toisaalta ylettömästä veden juomisesta ei ole hyötyä.
Oikein runsaasta veden juomisesta voi seurata vesipöhö, jossa elimistön suola- ja nestetasapaino on häiriintynyt. Vesipöhö voi saada aikaan muun muassa pyörtymisen.

On olemassa yksinkertainen tapa tarkistaa, juotko tarpeeksi vettä.
Se selviää tarkastelemalla oman virtsan väriä.
Jos virtsa on väriltään hyvin hailakan keltaista, juot tarpeeksi. Jos virtsa on tummankeltaista, sinun olisi todennäköisesti tarpeen lisätä veden juontia.

Hengitysilma paljastaa tauteja ja sairauksia

Yhdysvalloissa on jo käytössä puhallustestejä, joilla etsitään sairauksia hengitysilmasta.

Suomessa tutkitaan, miten hengitystestit saataisiin toimiviksi.

Helsingin yliopiston kemian laitoksella tutkitaan, kuinka ihmisen hengityksestä voi analysoida eri sairauksia. Dosentti Markus Metsälä näyttää, miten hengitysnäyte otetaan suukappaleen avulla.                                                                      

Kehitettävänä on useita uusia diagnoosikeinoja, jotka perustuvat ulos puhallettuun hengitysilmaan. Hengityksen tarkalla analyysilla voidaan selvittää, löytyisikö ilmasta jotain sellaista, joka yhdistyisi sairauksiin.

Hengitystestien etuja ovat helppous ja mukavuus. Niissä ei tarvita solunäytteitä tai neuloja, pussit riittävät. Aina ei tarvita niitäkään, vaan puhallus voidaan tehdä suoraan mittauslaitteeseen.
Suomessa tällaisia testejä on kliinisessä käytössä ainakin kaksi. Toisessa seulotaan vatsalaukussa elävää helikobakteeria, joka voi aiheuttaa kroonisen mahatulehduksen ja lisätä syöpäriskiä.
Toinen auttaa astmaatikkoja seuraamaan lääkityksen tehoa tarkkailemalla typpimonoksidia. Sen pitoisuudesta voidaan seurata tulehduskipulääkkeiden tehoa.

Yleisempi on helikobakteeritesti. Se alkaa puhalluksella. Sitten syödään pilleri ureaa, johon sitoutuneen hiilen isotooppi, eli hiilen tyyppi, on vaihdettu.
Jos vatsassa on helikobakteereja, ne hajottavat urean nopeasti. Silloin vaihdetulla isotoopilla varustettu hiili vapautuu verenkiertoon ja hengitykseen.
Katsomalla onko kahden hengitysnäytteen hiilipitoisuuksissa eroja voidaan päätellä, onko vatsalaukussa helikobakteeriinfektio.
Helikobakteeritesti on hyvä esimerkki paitsi menetelmän toimintatavasta myös sen rajoitteista. Nykyiset testit toimivat parhaiten kun tiedetään, mitä etsitään.
Diagnostiikan kannalta näppärin olisi toki testi, jossa tavallisesta hengitysilmasta voisi katsoa, onko jotain pielessä.
Se ei kuitenkaan onnistune ihan heti, pohtii fysikaalisen kemian dosentti Markus Metsälä. Hän kehittää hengitysanalyysejä Helsingin yliopiston kemian laitoksella.
”Hengityksestä mitattavat pitoisuudet ovat usein hyvin pieniä”, Metsälä sanoo.
Puhutaan yhdestä molekyylistä miljardia tai biljoonaa molekyyliä kohden.
”Näin pienistä pitoisuuksista katsoessa tarvitaan usein selkeä hypoteesi siitä, mistä molekyylien pitoisuus voisi johtua”, Metsälä selittää.
”Muuten ne menevät helposti satunnaisvaihtelun piiriin.”
Metsälä ottaa esimerkiksi diabeteksen hoidon. Jo vuosia on yritetty kehittää laitetta, joka osaisi päätellä hengitysilmasta sokerin määrän veressä.
Mekanismikin tiedetään periaatteessa. Mitä enemmän veressä on sokeria, sitä enemmän hengitysilmassa on asetonia.
Ongelma on kuitenkin se, että asetonin määrä hengityksessä voi vaihdella monista syistä. Verensokeri on niistä vain yksi. Siihen vaikuttavat fyysinen rasitus, hengitystapa ja useat muut tekijät.
”Verensokerin vaikutus on jossain siellä mukana, mutta sitä on kamalan vaikea erottaa muusta vaihtelusta, Metsälä selittää.
Se on harmi, sillä periaatteessa verensokerin mittaus sopisi täydellisesti hengitystestiin, jonka etuina ovat helppous, nopeus ja ikävien neulojen puute.

Hengitysilmatestejä Metsälän kanssa tehnyt yliopistotutkija, fysikaalisen kemian dosentti Olavi Vaittinen kertoo, että eräs diabeetikko kyseli häneltä toistuvasti puhelimessa tutkimuksen etenemisestä. Soittaja toivoi pääsevänsä jatkuvasta pistelystä.
”Valitettavasti minulla ei ollut hyviä uutisia. Lopulta hän kyllästyi koko aiheeseen.”
Vaittinen ei kuitenkaan kyllästynyt itse. Hän innostui hengitysilman testaamisesta vuonna 2005 opettaessaan laserspektroskopian kurssia.
”Mietin, mitä käytännön sovelluksia tällä voisi olla ja törmäsin hengitysilman analysointiin.”
Sitä Helsingin yliopiston fysikaalisen kemian laboratoriossa tehdään edelleen, tosin vetovastuu on siirtynyt Vaittiselta Metsälälle.
Työn alla on esimerkiksi keino, jossa hengitysilmasta pyritään selvittämään vetysyanidin pitoisuuksia infrapunalaserin avulla.
Vetysyanidia on aina hieman hengitysilmassa, mutta kohonneet pitoisuudet liittyvät voivat liittyä bakteeri-infektioihin.
Infrapunaspektroskopia on menetelmänä tarkka, mutta suurta herkkyyttä vaadittaessa voi yleensä mitata vain paria yhdistettä kerrallaan.

Myös muut menetelmät kehittyvät jatkuvasti.
Metsälän laboratorion sivupöydällä on VTT:n erikoistutkijan Albert Mannisen kehittämän uudenlaisen isotooppianalysaattorin mallikappale.
Sillä voi tehdä samanlaisen ureapohjaisen helikobakteeritestin, mutta nopeammin ja tarkemmin kuin aiemmin. Keskiinfrapuna-spektroskopiaan perustuva laite on pienempi ja helppokäyttöisempi kuin aiemmat mittalaitteet. Se mittaa infrapunasäteilyn keskipitkiä aallonpituuksia ja päättelee sen perusteella, mitä ilmassa on.
”Näytettä ei tarvitse puhaltaa pussiin, vaan tulokset saadaan suoraan laitteesta reaaliajassa”, Manninen kertoo.
Hiilen isotooppien lisäksi laitteella voidaan tarkastella hapen isotooppeja. Myös hengitysilman hapen isotoopit muuttuvat, kun helikobakteerit hajottavat ureaa vatsalaukussa.
Niinpä helikobakteeritesti voitaisiin tehdä teoriassa myös leimaamattomalla urealla. Nyt selvitetään, sopiiko se kliiniseen käyttöön.

Iso hengitysilman analyyseihin liittyvä kysymys on hengityksen ja sairauksien välinen yhteys.
Vaikka sairauden havaittaisiin tuottavan hengitysilmaan jotain yhdistettä ei mekanismi, jolla nämä kaksi liittyvät toisiinsa ole läheskään aina selvä. Tämä aiheuttaa ongelmia testien luotettavuudelle.
Esimerkiksi munuaisten häiriöistä kertoo hengityksen kohonneet ammoniakkipitoisuudet, Vaittinen kertoo.
Olettamuksena oli, että ammoniakki kulkeutuisi hengitysilmaan keuhkoista. Tämä oli väärin. Tutkimus osoitti, että ammoniakki kulkeutuu hengitykseen syljen kautta.
Nämä mekanismit täytyy tuntea, jotta testiin voi luottaa. Esimerkiksi ihmisestä, jonka syljeneritys ei toimi normaalisti, ammoniakkitesti antaisi helposti väärän kuvan.
Ihmisten aineenvaihdunta on mutkikasta. Siinä on yksilöllisiä ja ryhmiin liittyviä eroja.
Hengitystestien leviäminen laboratorioista kliiniseen käyttöön ei ole ihan nopeaa. Moni idea vaatii vielä laajoja testejä.

Yhdysvalloissa luvan on saanut toistaiseksi kymmenen hengitystestiä.
Niillä tutkitaan helikobakteerin ja astman lisäksi esimerkiksi laktoosi-intoleranssia, sydänsiirteen hylkimisen aiheuttamaa reaktiota, mahalaukun tyhjentymistä ja häkämyrkytystä.
Hengitystesteillä voi seurata myös potilaan vointia nukutuksen eli anestesian aikana.
Suurin käyttö voi olla sairaaloiden ulkopuolella ihmisten oman terveyden seurannassa.
”Itse veikkaisin, että läpimurto voisi tulla jonkinlaisen itsemonitoroinnin tai biohakkeroinnin puolella. Esimerkiksi joku puhelimen sovellukseen liittyvä laite, joka mittaisi hengitysilman pitoisuuksia joka aamu”, Vaittinen sanoo.
Testi ei olisi lääketieteellisen tarkka, mutta ei sen tarvitsisikaan olla. Alkometrin tapaan se antaisi alustavan taudinmäärittelyn. Se perusteella voisi hakeutua lääkärille tarkempiin tutkimuksiin.