Rehellisyys maan perii, mutta valehtelulla voi saada hyvääkin aikaan, sanoo Aalto-yliopiston professori Kimmo Kaski.
– Jos vaikkapa puolisoni on ostanut itselleen uuden vaatekappaleen ja kysyy siitä minun mielipidettäni, en tietenkään sano sitä rumaksi, vaikka oikeasti ajattelisinkin niin.
Olemalla epärehellinen huolehdin siitä, että suhteemme säilyy.
Kaski on tutkinut poikkitieteellisen tutkimusryhmän kanssa valehtelun merkitystä yhteisöille. Tutkimuksessa mallinnettiin, miten eri syistä kerrotut valheet vaikuttavat yhteisön jäsenten välisten suhteiden kehittymiseen. Ero hyvää tarkoittavien valkoisten valheiden ja pahansuopien valheiden välillä oli huomattava.
Rehellisyys erottaa, valehtelu yhdistää
Tutkimuksessa mallinnettiin ihmisryhmien sosiaalista käyttäytymistä tietokoneohjelman avulla. Mallinnuksessa määriteltiin kunkin ryhmän jäsenen rehellisyys tai epärehellisyys. Valehtelijoita oli kahta maata: antisosiaalisia ja prososiaalisia.Antisosiaalisilla valheilla tarkoitetaan pahansuopia valheita, joiden kertomisella tavoitellaan hyötyä itselle tai vahinkoa muille. Prososiaaliset valheet taas ovat niin sanottuja valkoisia valheita, joiden kertomisella ei tavoitellaan ensisijaisesti hyötyä muille, ei itselle.
Mallinnuksessa oletettiin, että antisosiaaliset valehtelijat eivät ole mitään mestarihuijareita, vaan loppujen lopuksi valheet paljastuivat. Epärehellisen käytöksen paljastuminen johti suhteiden heikkenemiseen.
Epärehellisyyden lisäksi toimijoiden välisiä siteitä heikensivät eriävät mielipiteet. Mallinnuksessa epärehellisyys ja taipumus prososiaaliseen tai antisosiaaliseen käytökseen olivat kullakin toimijalla muuttumattomia. Mielipiteet sen sijaan saattoivat muuttua kanssakäymisessä muiden kanssa.
Antisosiaalisesti epärehellisissä yhteisöissä mallinnuksen lopputulos oli muodostelma, jossa muutamat rehelliset jäsenet muodostivat pieniä tiiviitä ryhmiä, jotka yhdistyivät toisiinsa epärehellisten yksilöiden välityksellä. Kokonaisuus oli hajanainen ja löyhä.
Prososiaalisesti epärehellistä yhteisöä mallinnettaessa muodostui kaksi suurta ryhmää. Rehelliset toimijat hakeutuivat ryhmiin mielipiteidensä perusteella niin, että samanmieliset kuuluivat samaan ryhmään. Epärehellisillä toimijoilla ja rehellisillä mielipidettään muodostamattomilla toimijoilla oli siteitä kumpaankin ryhmään. Prososiaalinen epärehellisyys siis lisäsi mallin yhtenäisyyttä.
Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että valkoiset valheet tekevät sosiaalisille verkostoille hyvää. Kaski kuitenkin varoittaa tekemästä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
– Tämän tutkimuksen perusteella ei kannata ruveta keksimään uusia moraalisääntöjä. On kasvatustieteen asia kysyä, kannattaako lapset opettaa olemaan aina rehellisiä vai ei. Vaikka oppivathan ne kertomaan valheita soveliaissa tilanteissa ilman opetustakin.
Tutkimus oli hyvin poikkitieteellinen. Kasken tieteellinen tausta on sähkötekniikassa ja teoreettisessa fysiikassa. Lisäksi mukana oli tietotekniikan, antropologian ja kokeellisen psykologian asiantuntijoita Suomesta, Meksikosta ja Englannista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti