Runsas kivitarjonta saattaa selittää voimakkaat röntgenpurkaukset, joita on vuodesta 1999 lähtien havaittu galaksimme mustan aukon ympärillä, sanovat tähtitieteilijät.
Taiteilijan näkemys galaksimme supermassiivista mustaa aukkoa kiertävästä asteroidipilvestä.
Oman galaksimme, Linnunradan, supermassiivinen musta aukko näyttäisi ahmivan asteroideja, kertoo uusi tutkimus.
Jättimäinen musta aukko, joka on saanut nimen Sagittarius A*, sijaitsee galaksin keskustassa 26 000 valovuoden päässä meistä. Sitä ympäröi kertymäkiekko, ylikuumentuneen kaasun muodostama pyörivä rengas, joka vapauttaa radioaktiivisuutta kuluttaessaan ainetta.
Astronomit ovat kuitenkin havainneet mustan aukon ympärillä myös kirkkaita röntgenpurkauksia sen jälkeen, kun Nasan Chandra-röntgenobservatorio aloitti toimintansa vuonna 1999. Niiden lisäksi European Southern Observatoryn Chilessä toimiva Very Large Telescope on havainnut infrapunapurskauksia.
Lähes päivittäin tapahtuvat leimahdukset voivat kestää jopa tunnin ja olla jopa sata kertaa niin kirkkaita kuin mustan aukon tavanomainen säteily.
Kastytis Zubovasin johtama englantilaisen Leicesterin yliopiston tutkijaryhmä on tullut siihen tulokseen, että purkaukset saattavat liittyä mustan aukon kertymäkiekkoon ajautuvien asteroidien tuhoutumiseen.
Chandran havaintojen pohjalta tehtyjen tietokonemallien mukaan vähintään 160 miljoonan kilometrin etäisyydellä Sagittarius A*:n kertymäkiekosta saattaa kiertää useiden biljoonien asteroidien pilvi.
Kun mustan aukon vetovoima häiritsee asteroidien kiertoratoja, kappaleet putoavat sisäänpäin ja hajoavat. Jäljelle jääneet kappaleet kohtaavat kertymäkiekon kuumat kaasut ja höyrystyvät suunnilleen samaan tapaan kuin Maan ilmakehään ajautuva meteori.
Tämä näkyy Maassa sijaitsevissa observatorioissa kirkkaina säteilypurkauksina.
"Asteroidit ovat saattaneet tulla vedetyiksi pois aurinkokunnista ja päätyä mustaa aukkoa ympäröivään pilveen", sanoo Edmonds National Geographic Newsille.
Tutkijaryhmän arvion mukaan vain läpimitaltaan vähintään kymmenen kilometrin asteroidien aiheuttamat leimahdukset näkyvät Maahan saakka.
Koska pilvessä lienee kuitenkin biljoonia sellaisia kappaleita, pienempiä kappaleita päätynee mustaan aukkoon jatkuvasti, ja ne synnyttävät pienempiä, heikommin nähtäviä purkauksia.
Tämä asteroideja ahmiva supermassiivinen musta aukko ei myöskään liene mikään uusi asia. "On loogista olettaa, että tällaisia purskauksia on syntynyt jo pitkän aikaa", sanoo Edmonds.
Teoriaa tukevat myös mustan aukon läheisyydessä havaitut "valokaiut".
Aiemmat purkaukset, etenkin mustaan aukkoon joutuneiden planeettojen synnyttämät kirkkaat leimahdukset, voivat synnyttää säteilyä, joka peilautuu edestakaisin paikallisista kaasu- ja pölypilvistä vielä satoja vuosia syntymänsä jälkeen.
Sagittarius A*:n ruokahalu ei myöskään näytä olevan laantumaan päin, lisää Edmonds.
"Se vain jatkaa leiskumistaan ja kuplimistaan."
Jättimäinen musta aukko, joka on saanut nimen Sagittarius A*, sijaitsee galaksin keskustassa 26 000 valovuoden päässä meistä. Sitä ympäröi kertymäkiekko, ylikuumentuneen kaasun muodostama pyörivä rengas, joka vapauttaa radioaktiivisuutta kuluttaessaan ainetta.
Astronomit ovat kuitenkin havainneet mustan aukon ympärillä myös kirkkaita röntgenpurkauksia sen jälkeen, kun Nasan Chandra-röntgenobservatorio aloitti toimintansa vuonna 1999. Niiden lisäksi European Southern Observatoryn Chilessä toimiva Very Large Telescope on havainnut infrapunapurskauksia.
Lähes päivittäin tapahtuvat leimahdukset voivat kestää jopa tunnin ja olla jopa sata kertaa niin kirkkaita kuin mustan aukon tavanomainen säteily.
Kastytis Zubovasin johtama englantilaisen Leicesterin yliopiston tutkijaryhmä on tullut siihen tulokseen, että purkaukset saattavat liittyä mustan aukon kertymäkiekkoon ajautuvien asteroidien tuhoutumiseen.
Kun mustan aukon vetovoima häiritsee asteroidien kiertoratoja, kappaleet putoavat sisäänpäin ja hajoavat. Jäljelle jääneet kappaleet kohtaavat kertymäkiekon kuumat kaasut ja höyrystyvät suunnilleen samaan tapaan kuin Maan ilmakehään ajautuva meteori.
Tämä näkyy Maassa sijaitsevissa observatorioissa kirkkaina säteilypurkauksina.
Ruokahalu ei ole laantumassa
Kivinen noutopöytä saattaa koostua läheisiltä tähdiltä kähvelletyistä asteroideista, sanoo yhdysvaltalaisen Chandra X-ray Centerin astronomi Peter Edmonds, joka ei itse osallistunut kyseiseen tutkimukseen."Asteroidit ovat saattaneet tulla vedetyiksi pois aurinkokunnista ja päätyä mustaa aukkoa ympäröivään pilveen", sanoo Edmonds National Geographic Newsille.
Tutkijaryhmän arvion mukaan vain läpimitaltaan vähintään kymmenen kilometrin asteroidien aiheuttamat leimahdukset näkyvät Maahan saakka.
Koska pilvessä lienee kuitenkin biljoonia sellaisia kappaleita, pienempiä kappaleita päätynee mustaan aukkoon jatkuvasti, ja ne synnyttävät pienempiä, heikommin nähtäviä purkauksia.
Tämä asteroideja ahmiva supermassiivinen musta aukko ei myöskään liene mikään uusi asia. "On loogista olettaa, että tällaisia purskauksia on syntynyt jo pitkän aikaa", sanoo Edmonds.
Teoriaa tukevat myös mustan aukon läheisyydessä havaitut "valokaiut".
Sagittarius A*:n ruokahalu ei myöskään näytä olevan laantumaan päin, lisää Edmonds.
"Se vain jatkaa leiskumistaan ja kuplimistaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti