Ihmisen vastustuskyky on arvoitus

 Kokeessa tartutettiin koronaa tahallisesti 

Koronavirus tarttuu ja sairastuttaa ihmisiä arvaamattomasti. 

Britanniassa tutkijat tartuttivat koronaviruksen tahallisesti joukolle vapaaehtoisia. Terveet nuoret aikuiset saivat nenäänsä tipan, jonka mukana oli pieni annos koronaviruksia. Virusmäärä vastasi sitä, joka olisi räkäpisarassa silloin, kun ihminen on kaikkein tartuttavimmillaan.

Kokeeseen osallistui 34 vapaaehtoista, joita seurattiin ja testattiin tiuhaan lontoolaisen Royal Free -sairaalan eristystiloissa.

Tartunnan sai 18 koehenkilöä eli vähän päälle puolet.

Isoon osaan virus ei siis tarttunut joko siksi, että virusmäärä oli pieni, tai sitten heidän terhakka immuunijärjestelmänsä ei päästänyt virusta asettumaan elimistöön. Tapaukset voivat auttaa selvittämään, miksi jotkut ovat alttiimpia saamaan taudin ja toiset säästyvät kokonaan tartunnalta.

Koe antoi mahdollisuuden seurata infektion kulkua tarkasti, koska tutkijat tiesivät täsmälleen, minä hetkenä tartunta oli saatu.

Selvisi, että virusmäärä oli runsaimmillaan viisi päivää tartuttamisesta. Elinvoimaista virusta löytyi keskimäärin vielä kymmenen päivän päästä siitä, kun virusannos oli tipautettu sieraimeen. Suurin osa sai lieviä tai kohtalaisia oireita, kuten nenän tukkoisuutta, kurkkukipua, lihassärkyä ja kuumetta.

Oireet huipentuivat virusmäärän tavoin viiden päivän kuluttua tartuttamisesta. Monelta katosi väliaikaisesti hajuaisti. Yhdellä se reistaili hieman vielä puolen vuoden kuluttua.

Kaksi osallistujista pysyi oireettomina. Testeissä heillä oli kuitenkin yhtä paljon virusta kuin oireisilla.

Miksi mikään tauti ei tartu kaikkiin tai ainakaan aiheuta oireita? Voisinko itse tehdä jotain estääkseni taudin puhkeamisen vai onko kyse pelkästä arpapelistä?

Rokotukset perustuvat siihen, että elimistöön annetaan tautia aiheuttavaa virusta tai bakteeria heikennettynä, mikä käynnistää vasta-ainetuotannon. 

Vasta-ainetta syntyy myös silloin, kun sairastamme jonkin taudin. Uusi koronaviruskaan ei tartu heti uudelleen.

Vastustuskyky voi olla jo perimässämme. 

Se saattaa nykytietämyksen mukaan periytyä myös epigeneettisesti. Epigenetiikka tarkoittaa sitä, että vaikkapa esivanhempiemme syömä niukka ravinto tai tautihistoria jättää merkkinsä siihen, miten geenejä luetaan, ja näkyy näin vielä meissäkin.