Tärkeitä B-vitamiineja on 8 erilaista

Usein puhutaan yleisesti vain B-vitamiinista, ja siitä, että elimistö tarvitsee B-vitamiinia energia-aineenvaihduntaansa, hermoston toimintaan ja veren punasolujen muodostamiseen. B-vitamiineja on kuitenkin kahdeksan erilaista, joista jokaisella on oma tehtävänsä. Ne eivät myöskään pysty korvaamaan toisiaan.

Eri B-vitamiineja saadaan usein samasta ruoasta. Hyviä B-vitamiinin lähteitä ovat erityisesti maksa, kananmuna, täysjyväviljatuotteet sekä vihreät vihannekset.
Kaikki B-vitamiinit ovat vesiliukoisia, eivätkä ne varastoidu elimistöön B12-vitamiinia lukuun ottamatta. Siksi B-vitamiineja onkin saatava ravinnosta säännöllisesti, päivittäin.

B1-vitamiini (tiamiini)
B-ryhmän vitamiineista B1-vitamiini, tiamiini, on tunnettu jo vuodesta 1926 lähtien. Se löydettiin tutkittaessa pitkään hyvin yksipuolisella ravinnolla, lähinnä pelkällä riisillä, eläneitä merimiehiä. B1-vitamiinia saadaan kokojyvätuotteista, kananmunista, lihasta ja sisäelimistä sekä herneistä ja pavuista. Useiden muiden B-vitamiinien tavoin tiamiini edistää normaaleja psykologisia toimintoja kuten muistia ja oppimiskykyä.
B2- ja B3-vitamiinit ja biotiini (B7-vitamiini)
B2-vitamiini, riboflaviini, ja B3-vitamiini, niasiini, sekä biotiini eli B7-vitamiini kaikki edistävät ihon sekä limakalvojen pysymistä normaaleina. B2-vitamiini edistää lisäksi näön pysymistä normaalina. Biotiini taas on tärkeää myös hiusten hyvinvoinnille, sillä se edistää hiusten pysymistä normaaleina. Biotiinia kutsutaankin usein kauneusvitamiiniksi.
B5-vitamiini (pantoteenihappo)
B5-vitamiinia, pantoteenihappoa, saadaan erityisesti kananmunista, maksasta ja vihanneksista. B5-vitamiini on tärkeää rasvojen, hiilihydraattien ja valkuaisaineiden energia-aineenvaihdunnassa; lisäksi se muun muassa edistää normaalia henkistä suorituskykyä.
B6-vitamiini
B6-vitamiini, pyridoksiini, on tärkeää muun muassa veren punasolujen muodostumiselle ja hormonitoiminnan säätelylle. Kala ja erityisesti lohi ovat hyviä B6-vitamiinin lähteitä. Folaatin ja B12-vitamiinin tavoin B6-vitamiini on hyväksi vastustuskyvyllemme edistäen immuunijärjestelmän normaalia toimintaa.
Folaatti (B9-vitamiini)
Folaatti on erityisesti pavuissa ja vihreissä vihanneksissa sekä hedelmissä esiintyvä B-vitamiini. Folaatti eli foolihappo on B-vitamiineista se, jota yleisimmin saadaan ravinnosta liian vähän. Erityisen tarpeellinen folaatti on raskauden aikana.
B12-vitamiini
Muista vesiliukoisista vitamiineista poiketen B12-vitamiini, kobalamiini, pystyy varastoitumaan kehoomme. Se voi varastoitua maksassa neljäkin vuotta. B12-vitamiinia on vain eläinkunnan tuotteissa. Vegaaniruokavaliota noudattavien on huolehdittava B12-vitamiinin saannista täydennetyin elintarvikkein tai ravintolisänä. B12-vitamiinin saantikyky ravinnosta heikkenee iän myötä. Ikääntyneiden onkin syytä tarkkailla riittävää B12-vitamiinin saantia.
B-vitamiinit työskentelevät elimistössämme usein yhdessä ja kaikkia niitä tarvitaan. Esimerkiksi folaatti (B9-vitamiini) tarvitsee B12-vitamiinia pystyäkseen muuntumaan elimistössä toimivaan muotoon. Folaatti ja B12-vitamiini auttavat usean muun B-ryhmän vitamiinin tavoin vähentämään väsymystä ja uupumusta. Mikäli ruokavalio on syystä tai toisesta yksipuolinen tai rajoitettu, voi olla tarpeellista varmistaa vitamiinien ja tärkeiden ravintoaineiden saanti ravintolisällä.

Miksi kaveria ei naurata? Häneltä voi puuttua aivoistaan tiettyjä soluja

Ihminen nauraa sitä enemmän, mitä enemmän hänellä on aivoissaan opioidireseptoreita.

• Nauraminen vapauttaa aivoissa endorfiineja.
• Endorfiinen vapautuminen auttanee sosiaalisten suhteiden luomisessa.
• Nauramisen määrään vaikuttaa kuitenkin se, millaiset ihmisen aivot ovat alunperin rakenteeltaan.

Nauramista pidetään melkein lääkkeenä, niin hyvää se tekee meille.

Turun PET-keskuksen, Oxfordin yliopiston sekä Aalto-yliopiston tutkijat ovat osoittaneet, että nauraminen vapauttaakin endorfiineja ihmisen aivoissa.
Tämä voi auttaa sosiaalisten suhteiden muodostamista ja ylläpitämistä. Hyvät sosiaaliset suhteet taas on tutkimuksissa yhdistetty esimerkiksi pitkään ikään.
Nauraminen aiheutti tutkimuksen mukaan mielihyvän tunteita ja rentoutumista, sekä vapautti endorfiineja niillä aivojen alueilla, jotka osallistuvat vireystilan ja tunteiden säätelemiseen.
Tämän kuka tahansa voi ymmärtää ja allekirjoittaa omien kokemustensa perusteella.
Tutkijat löysivät kuitenkin myös syytä sille, miksi toisia naurattaa enemmän kuin toisia.

Kaikkia ei naurata yhtä paljon

Tutkimuksessa havaittiin, että mitä enemmän opioidireseptoreja tutkittavien aivoissa oli, sitä enemmän he nauroivat tutkimuksen aikana.
- Nauramisen aiheuttama endorfiinien vapautuminen voi olla tärkeä mekanismi, joka tukee sosiaalisten suhteiden muodostumista, vahvistumista ja ylläpitämistä, kertoo professori Lauri Nummenmaa Turun PET-keskuksesta.
Endorfiinien vapautumisen aiheuttama mielihyvä ja rentoutuminen korostavat turvallisuuden tunnetta.
Opioidireseptorien määrän ja nauruherkkyyden välinen yhteys osoittaa tutkijoiden mukaan, että yksilölliset erot ihmisten sosiaalisuudessa voivat johtua opioidijärjestelmän toimintaeroista.

Monet apinalajit ylläpitävät sosiaalisia suhteita sukimalla toistensa turkkeja, minkä tiedetään vapauttavan endorfiineja. Tällainen kahdenvälinen sukiminen on kuitenkin kovin hidasta.
Nauramisen aiheuttama reaktio on huomattavasti nopeampi.

Koska ihmisen nauraminen aiheuttaa samanlaista endorfiinien vapautumista kuin turkin sukiminen apinoilla, se mahdollistaa huomattavasti laajempien sosiaalisten verkostojen muodostamisen.
- Nauru tarttuu helposti, jolloin endorfiineja vapautuu ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus lisääntyy yhdessä nauravilla ihmisillä, kertoo professori Robin Dunbar Oxfordin yliopistosta Turun yliopiston tiedotteessa.
Tutkimus tehtiin positroniemissiotomografian eli PET-kuvantamisen avulla. Tutkittavien verenkiertoon annosteltiin pieni määrä radioaktiivista merkkiainetta, joka sitoutuu aivojen opioidireseptoreihin.
Merkkiaineen hajoamista aivoissa mitattiin PET-kameralla kahdesti: ystävien kanssa nauramisen jälkeen sekä yksin laboratoriossa vietetyn hetken jälkeen.

Tulokset julkaistiin The Journal of Neuroscience -tiedelehdessä.