Uusia kemikaaleja luodaan valtavaa vauhtia.
Vuosittain luodaan yli kymmenen miljoonaa uutta kemikaalia, mutta niiden vaikutusten tutkimiseen ei riitä resursseja.
Maailmassa luodaan joka tunti keskimäärin tuhat uutta kemikaalia. Määrä on niin suuri, ettei tutkijoilla ole minkäänlaisia mahdollisuuksia pysyä luomistyön tahdissa. Niinpä suurin osa esimerkiksi torjunta-aineiden vaikutuksista jää tutkimatta.
Asiasta kirjoittava Frontiers in Ecology and the Environment –julkaisu muistuttaa, että suuri osa näistä kemikaaleista päätyy vesistöihin, valtameriin, maaperään ja ravintoketjuihin.
Tilannetta vaikeuttaa se, että samalla, kun kemikaalien määrä on suorastaan räjähtänyt, tutkimusrahoitusta on pienennetty merkittävästi.
”Niiden kasvinsuojeluaineiden, lääkkeiden ja muiden teollisesti tuotettujen kemikaalien määrä, joita ihmiset päästävät ympäristöön, kasvaa vähintään yhtä kovaa vauhtia kuin hiilidioksidipäästöjen ja ympäristöä pilaavien typpilannoitteiden määrä. Se voi jopa ylittää sen”, väittää Duken yliopistossa työskentelevä biokemisti Emily Bernhardt.
Hän kysyy, ovatko uutuudet aina todella parempia. Vai päädymmekö johonkin vielä pahempaan?
Silti hän muistuttaa myös uutuuksien hyvistä puolista.
”Kaikki kemikaalit eivät ole huonoja. Jotkin uudet torjunta-aineet voivat olla paljon tarkempia tai niitä voidaan käyttää paljon pienempiä määriä.”
”Analyysimme osoittaa, että emme suo lähellekään sitä määrää huomiota tai rahaa vaikutuksille, mitä meidän pitäisi.”
Duken yliopiston tutkijat varoittavat, että tiedon puute siitä, miten synteettiset kemikaalit muuttavat ekologisia prosesseja, on suorastaan huutava.
Science-lehdessä julkaistussa laskelmassa päädyttiin siihen, että vain alle prosentti arvostetuissa ekologissa tiedejulkaisuissa julkaistuista artikkeleista on käsitellyt synteettisiä kemikaaleja viimeisen neljännesvuosisadan kuluessa.
Tutkijoille kemikaalit tai pikemminkin kemikaalikimarat ovat todellinen haaste, sillä niiden tutkiminen on teknisesti haastavaa. Useimmissa paikoissa, joissa siihen olisi tarvetta, on erittäin paljon erilaisia kemikaaleja. Niiden tunnistaminen ja mittaaminen on silloin vaikeaa.
Kaiken tämän seurauksena kemikaaleja päätyy myös paikkoihin, joita niitä ei ole alun perin tarkoitettu. Esimerkiksi Reuters paljasti hiljattain, että myrkyllisiä perfluorattuja alkyyliyhdisteitä (PFAS) löytyy joka kolmannesta pikaruokapakkauksesta.
Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että nämä yhdisteet lisäävät tiettyjen syöpien riskiä, hormonihäiriöitä, korkeaa kolesterolia, ylipainoa ja immuunipuutoksia ihmis- ja eläinkokeissa.
Pelätään myös, että kemikaalit voivat muokata merkittävästi ja peruuttamattomasti ekosysteemiämme.
Asiasta kirjoittava Frontiers in Ecology and the Environment –julkaisu muistuttaa, että suuri osa näistä kemikaaleista päätyy vesistöihin, valtameriin, maaperään ja ravintoketjuihin.
Tilannetta vaikeuttaa se, että samalla, kun kemikaalien määrä on suorastaan räjähtänyt, tutkimusrahoitusta on pienennetty merkittävästi.
”Niiden kasvinsuojeluaineiden, lääkkeiden ja muiden teollisesti tuotettujen kemikaalien määrä, joita ihmiset päästävät ympäristöön, kasvaa vähintään yhtä kovaa vauhtia kuin hiilidioksidipäästöjen ja ympäristöä pilaavien typpilannoitteiden määrä. Se voi jopa ylittää sen”, väittää Duken yliopistossa työskentelevä biokemisti Emily Bernhardt.
Hän kysyy, ovatko uutuudet aina todella parempia. Vai päädymmekö johonkin vielä pahempaan?
Silti hän muistuttaa myös uutuuksien hyvistä puolista.
”Kaikki kemikaalit eivät ole huonoja. Jotkin uudet torjunta-aineet voivat olla paljon tarkempia tai niitä voidaan käyttää paljon pienempiä määriä.”
”Analyysimme osoittaa, että emme suo lähellekään sitä määrää huomiota tai rahaa vaikutuksille, mitä meidän pitäisi.”
Duken yliopiston tutkijat varoittavat, että tiedon puute siitä, miten synteettiset kemikaalit muuttavat ekologisia prosesseja, on suorastaan huutava.
Science-lehdessä julkaistussa laskelmassa päädyttiin siihen, että vain alle prosentti arvostetuissa ekologissa tiedejulkaisuissa julkaistuista artikkeleista on käsitellyt synteettisiä kemikaaleja viimeisen neljännesvuosisadan kuluessa.
Tutkijoille kemikaalit tai pikemminkin kemikaalikimarat ovat todellinen haaste, sillä niiden tutkiminen on teknisesti haastavaa. Useimmissa paikoissa, joissa siihen olisi tarvetta, on erittäin paljon erilaisia kemikaaleja. Niiden tunnistaminen ja mittaaminen on silloin vaikeaa.
Kaiken tämän seurauksena kemikaaleja päätyy myös paikkoihin, joita niitä ei ole alun perin tarkoitettu. Esimerkiksi Reuters paljasti hiljattain, että myrkyllisiä perfluorattuja alkyyliyhdisteitä (PFAS) löytyy joka kolmannesta pikaruokapakkauksesta.
Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että nämä yhdisteet lisäävät tiettyjen syöpien riskiä, hormonihäiriöitä, korkeaa kolesterolia, ylipainoa ja immuunipuutoksia ihmis- ja eläinkokeissa.
Pelätään myös, että kemikaalit voivat muokata merkittävästi ja peruuttamattomasti ekosysteemiämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti