Codex Gigas - Paholaisen Raamattu

Codex Gigas  väitettiin/väitetään paholaisen kirjoittamaksi. Sitä säilytetään Ruotsissa. Sitä oli ryöstämässä Prahassa myös suomalaisia.

                                                                  

Mysteeri

Kansalliskirjastossa Tukholmassa säilytettävä Codex Gigas eli Paholaisen Raamattu herättää jälleen ihmetystä maailmalla.

The Daily Beast -sivuston artikkelissa pohditaan, mikä on keskiaikaisen latinankielisen käsikirjoituksen Codex Gigasin kiehtovuuden salaisuus.

On jopa sanottu, että tekstit olisivat itse Luciferin avulla kirjoitettuja.

– Olemme kaikki kuulleet, että Raamattu on Jumalan Sana, mutta mitä jos se olisi itse asiassa Saatanan työtä, mainitsee artikkelin kirjoittaja Candida Moss.

Böömin alueella – kenties Podlažicen benediktiiniläisluostarissa – 1200-luvun alussa kirjoitettu kirja on vajaan metrin korkuinen ja painaa yli 70 kiloa. Se päätyi Ruotsiin sotasaaliina 1600-luvulla kolmikymmenvuotisen sodan jälkeen.

Suomalaiset eivät ole täysin osattomia Codex Gigasin historiassa. Suomalaisia nimittäin soti Ruotsin joukoissa 30-vuotisessa sodassa. Suomalaisia oli myös mukana Prahan ryöstössä vuonna 1648, jossa mystinen kirja niin ikään Ruotsiin päätyi.

Erittäin poikkeukselliseksi kirjan tekevät sen koko ja sisältö.

Raamatun latinankielisen Vulgata-osien lisäksi siitä löytyvät Josephuksen Juutalaisten Muinaisajat, Isidorus Sevillalaisen Etymologiat, vanhoja lääketieteellisiä kirjoituksia ja Kostas Prahalaisen kirjoittama Böömin kronikka.

– Kuitenkin kymmenen sivua puuttuu, ja koska kaikki koodeksin työt ovat kokonaisia, on spekuloitu jonkin verran, mitä ne sisälsivät. Joidenkin mukaan niissä oli käsikirjoitus rukouksesta Saatanalle, kun taas oppineet – ilonpilaajat – olettavat niiden sisältäneen sen luostariyhteisön säännöt, josta kirja on peräisin, artikkelissa todetaan.

Hurja tutkimustulos! Meren pinta voi nousta yli kaksi metriä

          

        

Ilmastonmuutoksen nykytahdin jälki on hurjaa, kun lukee Imperial College Londonin tuoretta tutkimusta.

Imperial College Londonin tuoreen tutkimuksen mukaan Antarktiksen suuren jäätikön epävakaus voi johtaa yli kahden metrin merenpinnan nousuun. Tottenin jäätikön kautta mereen purkautuu yksi maailman suurimmista jääalueista, Etelämantereen itäosan mannerjäätikkö.

Seuraamalla Tottenin jäätikön etenemisen ja vetäytymisen historiaa tutkijat ovat selvittäneet, että jos ilmastonmuutos jatkuu laantumattomana, voi jäätikkö ylittää kriittisen pisteen seuraavan vuosisadan aikana. Se johtaisi hyvin nopean vetäytymisen ajanjaksoon.

Nopea vetäytyminen voisi siirtää jäätikköä jopa 300 kilometriä sisämaahan ja vapauttaa aivan valtavia määriä vettä, mikä riittäisi maailmanlaajuisesti nostamaan meren pintaa jopa 2,9 metriä.

ICL:n uusi tutkimus osoittaa, että Tottenin jäätikkö voi olla huomattavasti epävakaampi kuin aikaisemmin on luultu.

Lähde: Imperial College of Londonhttp://www3.imperial.ac.uk/newsandeventspggrp/imperialcollege/newssummary/news_17-5-2016-11-45-7

Onko 3 maailmansota jo ovella ???

 

Entinen Britannian armeijan kenraali on Britannian median mukaan esittänyt kylmäävän ennustuksen, jonka mukaan Nato ja Venäjä voivat ajautua muutamassa vuodessa jopa ydinsotaan.

Naton entinen komentaja ja Britannian armeijan entinen kenraali Sir Richard Shirreff on julkaissut kirjan 2017: The War with Russia, eli 2017: Sota Venäjän kanssa.

Shirreff esittää kirjassaan synkän ennusteen, jonka mukaan Nato ja Venäjä saattavat olla parin vuoden sisällä avoimessa sodassa, mikäli presidentti Vladimir Putinin hallinnan aggressioon ei puututa tarpeeksi voimakkaasti.

Sota voi saavuttaa kenraalin mukaan jopa sellaiset mittasuhteet, että osapuolet turvautuvat ydinaseisiin. Kenraali toteaa kirjassaan, ettei kenenkään tulisi elää harhassa, etteikö ydinaseiden käyttö olisi osana Moskovan sotilaallista strategiaa.

Brittimedia on uutisoinut Shirreffin väitteistä laajasti, mm. Independent, Telegraph ja Guardian.
 

”Sota alkaa Itä-Ukrainasta ja Baltiasta”

Mediassa on nostettu esiin Shirreffin ennuste siitä, miten mahdollinen sota tulisi alkamaan.
Shirreff sanoo, että valtaamalla Krimin niemimaan keväällä 2014 Venäjä tuhosi kylmän sodan jälkeisen asetelman ja loi pohjan uudelle sodalle.

Shirreffin mukaan Venäjä valtaa ensin alueita Itä-Ukrainasta ja pyrkii avaamaan maayhteyden Krimille. Sen jälkeen Venäjä hyökkää Baltian maihin. Ensimmäiseksi kohteeksi Shirreff nimeää Guardianin mukaan Latvian.


Shirreff on nimennyt Putinin lännen vaarallisimmaksi viholliseksi.

– Olen vakuuttunut, että Putin haluaa nähdä Venäjän jälleen suurvaltana. Olen vakuuttunut, että hän hyödyntää kaikki mahdollisuudet sen saavuttamiseksi. Olen vakuuttunut, että hän näkee Naton vihollisena, Shirreff sanoi Daily Telegraphin haastattelussa.

 

Shirreff sanoi myös olevansa vakuuttunut siitä, että Putin on simuloinut tilanteen ja harjoitellut sitä varten. Hänen mukaansa Putin nappaa Baltian maat ja asettaa Naton panttivankitilanteeseen uhkaamalla sotilasliittoa ydinaseilla, jos Nato-maat yrittävät puuttua asiaan. Se taas johtaisi Naton romahtamiseen.

Kenraalin mukaan Naton on asetettava Baltian maihin pysyvä puolustusosasto, jolla uhka olisi vielä estettävissä.

Sotilasliitto kokoontuu heinäkuussa Puolan pääkaupunkiin Varsovaan pohtimaan Baltian tilannetta. Venäjän aggressiota pelkäävät Baltian maat ovat toivoneet Natolta suurempaa läsnäoloa.

Shirreff toimi Naton varakomentajana Euroopassa vuosina 2011–2014. Hän on palvellut Britannian armeijassa muun muassa Pohjois-Irlannissa, Irakissa ja Balkanilla.

Antigeeni CT16 vauhdittaa melanoomaa

Väittelijä löysi antigeenin, joka vauhdittaa melanooman etenemistä

Turun yliopistossa väittelevä Camilla Pelo löysi tutkimuksessaan antigeenin, joka vauhdittaa syövän etenemistä melanoomapotilailla.

Pelo havaitsi tutkimuksessaan, että antigeeni CT16 estää syöpäsolujen kuolemaa ja lisää syövän etenemistä melanoomapotilailla.

– Kyseistä antigeeniä ilmeni runsaasti melanooman etäpesäkkeissä. Se oli havaittavissa yli 50 prosentissa melanoomakudoksista ja näkyi veressä 60 prosentilla melanoomapotilaista. CT16:ta ei löytynyt terveiltä kontrollihenkilöiltä, Pelo kertoo.

Tutkimuksessaan Pelo loi uuden menetelmän, jolla voidaan mitata CT16-antigeenin määrää verinäytteissä. Verikoetta voidaan tulevaisuudessa kehittää niin, että se soveltuu melanoomapotilaiden hoidon tehon seurantaan.

Pelo huomasi myös, että erään kollageenireseptorin kohonnut määrä etäpesäkkeitä lähettäneessä melanoomassa ennusti taudin nopeampaa etenemistä syöpädiagnoosin jälkeen.

Melanoomaa sairastavien määrä kasvaa muihin syöpiin verrattuna kaikkien nopeimmin. Suomessa todetaan vuosittain 1200 melanoomatapausta.

3D-tulostettu sydän käyttöön Hyksissä

 

               3D-tulostettu sydän on valmistettu silikonista.

Helsingin yliopistollisen sairaalan eli Hyksin sydän- ja keuhkokeskuksessa tehtiin historiaa, kun Suomen ensimmäistä 3D-tulostettua sydäntä käytettiin apuna monimutkaisesta synnynnäisestä sydänviasta kärsivän potilaan toimenpiteen suunnittelussa.
3D-tulostettu sydän tehtiin vastaamaan potilaan oikeaa sydäntä ja se suunniteltiin Meilahdessa tehdyn TT-kuvauksen avulla. Itse tulostus tapahtui Belgiassa.
Keinosydämen avulla lääkärit näkivät sen anatomian luonnollisessa koossa, jolloin potilaan tulevan toimenpiteen suunnittelu helpottui.

- Tulostettu sydän on hyvin aidon tuntuinen. Se on joustava ja sydämen vasen puoli on selvästi pehmeä ja ohuempi, ja oikea puoli paksumpi ja jäykempi, aivan kuin oikeassa sydämessä, osastonylilääkäri Juha Sinisalo kertoo tiedotteessa.

3D-tulostustekniikkaa käytetään suunnittelemaan toimenpiteitä potilaille, joiden sydämen rakenne on hyvin poikkeava.
3D-tulosteet eivät ole Hyksillekään aivan uusi juttu, sillä aiemmin sellaisia on käytetty ainakin leukakirurgian tarpeisiin. Sydämen tulostaminen on kuitenkin haastavampaa, sillä kyseessä on ontelo.
Sinisalon arvion mukaan Suomessa olisi tarve noin yhdelle 3D-tulostetulle sydämelle kuukausittain. Jatkossa tulosteita on tarkoitus tehdä yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa.
        

Sairaalafyysikko Satu Strengell (vas.) oli mukana tekemässä 3D-tulostetun sydämen teknistä ratkaisua. Erikoislääkäri Olavi Lammintausta, osastonylilääkäri Juha Sinisalo ja erikoislääkäri Janne Rapola (oik.) olivat osa lääkäreistä ja hoitajista muodostunutta tiimiä, joka teki ensimmäisen toimenpiteen, jonka suunnittelussa oli käytetty potilaan sydämestä tehtyä 3D-tulostetta.

unexpected new particle

     

Physicists may soon know if a potential new subatomic particle is something beyond their wildest dreams — or if it exists at all.

Hints of the new particle emerged last December at the Large Hadron Collider. Theorists have churned out hundreds of papers attempting to explain the existence of the particle —assuming it’s not a statistical fluke. Scientists are now beginning to converge on the most likely explanations.

“If this thing is true, it’s huge. It’s very different than what the last 30 years of particle physics looked like,” says theoretical physicist David Kaplan of Johns Hopkins University.
The speculation was triggered by a subtle wiggle in data from two experiments, ATLAS and CMS, at the Large Hadron Collider at CERN (SN: 1/9/16, p. 7). The bump suggests a new particle that decays into two photons, but what that particle might be is unclear — its properties don’t line up with scientists’ expectations.

“I’m not aware of anybody who’d predicted the existence of such a particle,” says John Ellis of King’s College London. “There’s a dish on the table that nobody can remember ordering.”
More than 300 papers online at arXiv.org take a shot at explaining the potential particle’s origins, and on April 12, Physical Review Letters published four papers, selected to give a sense of the kinds of theories that could explain the observations.

One of the most plausible explanations, scientists say, is that the particle is a composite, made up of smaller constituents, much like protons and neutrons are made of quarks. The strong nuclear force binds quarks in these nucleons; the new particle would be composed of quarklike particles held together by a new type of strong force. “I think that that’s the model that works the best with the data,” says theoretical physicist Kathryn Zurek of Lawrence Berkeley National Laboratory in California.

The particle could also be similar to the Higgs boson — which was discovered at the LHC in 2012 (SN: 7/28/12, p. 5) — but with a mass six times as large. Still other theories propose that the possible new particle is a graviton, which is believed to transmit the force of gravity. The biggest constraint on devising a theory, or model, to explain the new particle’s origins is that it has so far revealed itself in only one type of decay, where it produces two photons. If it decays to two photons, says theoretical physicist Matthew Buckley of Rutgers University in Piscataway, N.J., “you might expect that it also goes to other things, and the fact that we don’t see that makes it difficult for many models to be right.”

 

EMail

• Print

• Twitter

• Facebook

• Reddit

• Google+

 

NEW LIGHT A possible new particle shows up in proton collisions at the Large Hadron Collider that produce two photons, as in an event (illustrated here) seen by the CMS detector.

CMS/CERN

• EMail

Print

Twitter

Facebook

Reddit

• Google+
   

Physicists may soon know if a potential new subatomic particle is something beyond their wildest dreams — or if it exists at all.
Hints of the new particle emerged last December at the Large Hadron Collider. Theorists have churned out hundreds of papers attempting to explain the existence of the particle —assuming it’s not a statistical fluke. Scientists are now beginning to converge on the most likely explanations.
“If this thing is true, it’s huge. It’s very different than what the last 30 years of particle physics looked like,” says theoretical physicist David Kaplan of Johns Hopkins University.

The speculation was triggered by a subtle wiggle in data from two experiments, ATLAS and CMS, at the Large Hadron Collider at CERN (SN: 1/9/16, p. 7). The bump suggests a new particle that decays into two photons, but what that particle might be is unclear — its properties don’t line up with scientists’ expectations.

“I’m not aware of anybody who’d predicted the existence of such a particle,” says John Ellis of King’s College London. “There’s a dish on the table that nobody can remember ordering.”
More than 300 papers online at arXiv.org take a shot at explaining the potential particle’s origins, and on April 12, Physical Review Letters published four papers, selected to give a sense of the kinds of theories that could explain the observations.

One of the most plausible explanations, scientists say, is that the particle is a composite, made up of smaller constituents, much like protons and neutrons are made of quarks. The strong nuclear force binds quarks in these nucleons; the new particle would be composed of quarklike particles held together by a new type of strong force. “I think that that’s the model that works the best with the data,” says theoretical physicist Kathryn Zurek of Lawrence Berkeley National Laboratory in California.

The particle could also be similar to the Higgs boson — which was discovered at the LHC in 2012 (SN: 7/28/12, p. 5) — but with a mass six times as large. Still other theories propose that the possible new particle is a graviton, which is believed to transmit the force of gravity. The biggest constraint on devising a theory, or model, to explain the new particle’s origins is that it has so far revealed itself in only one type of decay, where it produces two photons. If it decays to two photons, says theoretical physicist Matthew Buckley of Rutgers University in Piscataway, N.J., “you might expect that it also goes to other things, and the fact that we don’t see that makes it difficult for many models to be right.”
Additionally puzzling is that the particle doesn’t seem to easily solve any of the major mysteries of particle physics. It doesn’t provide an obvious explanation for dark matter, an unidentified substance that makes up more than 80 percent of the matter in the universe. And it doesn’t easily explain a persistent puzzle known as the hierarchy problem, which is related to the mass of the Higgs. According to theory, physicists would naively expect the Higgs to have an enormously large mass, but for unknown reasons, it is found at a much lower scale.

Many physicists had pinned their hopes for solving these problems on a theoretical concept called supersymmetry, which proposes that each known particle has a heavier partner. But although theorists have concocted supersymmetric explanations for the particle, it doesn’t seem to fit easily into that box, either. “This thing doesn’t smell like supersymmetry,” says Maria Spiropulu of Caltech, an experimental particle physicist with CMS.

The lack of simple explanations makes some physicists more skeptical that the particle really exists. Instead, they think it’s more likely just a blip that will disappear with more data. “If it had been something that was confidently expected in some well-motivated scenario like supersymmetry, then I think people would be a lot more confident about its reality,” says Ellis.

The LHC experiments are currently gearing up to resume taking data after a few months on hiatus. So scientists expect answers by the summer, when more data could provide additional details — or make the hints of a new particle evaporate.