By pali
Joku naishenkilö kirjoitti jossakin lehdessä melkoisella tunnelatauksella tästä ikuisuusaiheesta, juoruämmät. Kirjoitus oli erittäin hyvin hiottu ja viimeistelty ja perustui naapureitten tarkkaan päivittäiseen havainnointiin ja sitä kautta tapahtumien analysointiin ja johtopäätöksien tekoon kaikista naapureista. Totta kai kaikista naapureista löytyi vikoja ja puutteita. Toisista enemmän, toisista vielä enemmän. Kolmannet olivat jo ihan kauheita. Neljännet ihan sietämättömiä.
Ovelinta oli, että kirjoituksen sävy oli äärimmäisen kielteinen kaikille juoruämmille !
Madame'lle ehdotan peiliin vilkaisua ja kysymystä: Mikäs sinä itse oikein olet ?
Ja etkö hoksaa, että soimaat itseäsi... ? Etkö todellakaan,,,,?
Kysymys herää miksi tämä kirjoittaja ja monet monet muutkin tarkkailevat ja
tiirailevat aamusta iltaan naapureita ja lähiympäristöään. Herää myös kysymys,
että mihin he käyttävät kaikki ajan mittaan keräämänsä tiedusteluaineiston…?
Arkistoivatko ja mapittavatko he aineiston aakkosjärjestyksessä…?
Tälle tiedustelumateriaalille keksin vain yhden käyttötarkoituksen : juoruamisen.
Syynä siihen lienee oman elämän yksitoikkoisuus ja yksinäisyys ?
Säälittävää ja surullista ja jotenkin ymmärrettävää.
Toki on olemassa juoru-äijiäkin. Niitä piruja saattaa olla monellakin eri taholla.
Silloin kun muuta puheenaihetta ei keksitä, niin rupatellaan kavereitten teoista.
Okei, näillä mennään, mutta miksi juorut ovat aina negatiivissävytteisiä ?
Myönteisiä juoruja harvoin kuuluu ja jos joskus kuuluukin, niin jokin kitkerä
kateuden sivuhaju lemahtaa. Ei hyvä niin eikä näin.
Kandeis vaan hoitaa omat asiansa, eikä kytätä naapureita.No... Kyttää ne katitkin naapureita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti