Geologien ja tutkijoiden kansainvälinen ryhmä aikoo porata Kraflalla kaksi kilometriä – suoraan kuumaan magmaan, magmataskuun. Islannissa magmaa ja sen sylkemää laavoja pursuaa tuon tuosta maankuoresta ja vaipasta Islannin maaperän pinnalle.
Syy on se, että Islanti sijaitsee mannerlaattojen saumakohdassa. Islannissa tulivuorten magmapesäkkeet ovat paikoin myös lähellä pintaa. Kraflan alueella poraus vain 2,1 kilometrin syvyyteen riittää kohtaaman magman. Muualla maailmassa magmaa on yleensä paljon syvempänä, jopa kymmenien kilometrien syvyydessä. Poralla niin syvälle ei pääse.
Hanke magmaan pääsemiseksi alkoi Kraflalla jo 2014. Suunnitelmissa on porata vuonna 2024 kohti magmapesäkettä. Magma tuottaa hurjasti niin sanottua geotermistä lämpöä maan uumenista ja sitä riittää maapallon uumenissa. Hankkeessa on tutkijoita ja insinöörejä 38 tutkimuslaitoksesta ja yrityksestä 11 maasta, mukaan lukien Yhdysvallat, Britannia ja Ranska.
Virtaavat kivet ovat kuumina ”ylikriittisiä”, eli ne ovat nesteen ja kaasun välimuodossa. Niistä saa irti energiaa 5–10 kertaa enemmän kuin perinteisestä geotermisestä porausreiästä. Pintaan noussut höyry on mitattu 450-asteiseksi. Se on yhä korkein koskaan mitattu tulivuoren höyryn lämpötila.
Kaksi ylikriittistä porausreikää tuottaisi energiaa 60 megawatin teholla. Nyt Landsvirkjun tuottaa alueella saman määrän energiaa 18 porausreiän avulla. Yhtiö toivoo, että koelaitos johtaa tekniikkaan, jolla voidaan valjastaa tämä hurja energia.
Poraajat kohtaavat kuitenkin hurjan kuumuuden. Laitteiden materiaalien on kestettävä lämpöä, joka voi sulattaa metalleja. Laitteiden on myös kestettävä korroosiota, joka syntyy superkuuman höyryn vaikutuksesta. On myös pieni mahdollisuus, että observatorion poraus laukaisisi ison tulivuoren purkauksen.
”Tämä on elefantin häirintää neulalla”, vertaa John Eichelberger. Hän on Alaska Fairbanksin yliopiston geofyysikko ja yksi hankeen vetäjiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti