Hyper­sooninen risteily­ohjus

Yhdysvallat testasi hiljattain HAWC-risteilyohjusta. Kuvassa taiteilijan näkemys ohjuksesta. 

Yli viisinkertaiseen äänennopeuteen yltävät ohjusjärjestelmät ovat vaikeasti havaittavia ja torjuttavia. Yhdysvallat kehittää niitä takamatkalta Venäjän ja Kiinan perässä.

HAWC on konseptiasteella. Jos hanke onnistuu, sitä on kaavailtu muun muassa Yhdysvaltain merivoimien käyttämien F-35C-monitoimihävittäjien aseeksi.

Ohjuksessa on kaksi vaihetta. Ensimmäisen vaiheen rakettimoottori kiihdyttää ohjuksen ensin viisinkertaiseen äänennopeuteen. Sitten rakettimoottori irtoaa ja yliääninopeuksissa toimiva patoputkimoottori (engl. scramjet) syttyy. Ohjus jatkaa sen avulla hypersoonista lentoaan, risteilee matalalla ilmakehässä, muuttaa ennalta arvaamattomasti suuntaansa ja yllättää vastustajan.

Yliäänipatomoottori ahtaa ilmaa sisäänsä kapeaan tilaan ja sytyttää sitten ilman ja polttoaineen seoksen. Scramjetin saattaminen jatkuvaan toimintaan on teknisesti vaikeaa – sitä on kuvattu tulitikun sytyttämiseksi keskellä hurrikaania.

Hypersoonisia risteilyohjuksia on vaikea torjua. Nykyisten torjuntaohjustenjärjestelmien reagointiaika havainnosta kohteen ampumiseen voi olla liian pitkä, jos ohjus lentää moninkertaisella äänennopeudella.

Asiantuntijoiden mukaan ohjuksen kärkeen muodostuu kitkan ja voimakkaan ilmapaineen vuoksi ohut kerros kuumaa plasmaa, joka imee tutkalaitteiden radiosäteilyä. Näin sen havaitseminen on entistäkin hankalampaa.

Maailman "ilkein" puu - Lauttahurapuu

Kasvitieteilijä kohtasi maailman ikävimmän puun Dominikaanisessa tasavallassa: ”Siihen kannattaa suhtautua asianmukaisella kunnioituksella”

Lauttahurapuu on piikikäs, myrkyllinen ja sen siemenet räjähtävät.

Piikikäs puu ei houkuttele kiipeämään. 

Kaiken nähnyt kasvitieteilijä Harry Allard seikkaili Dominikaanisessa tasavallassa. Ihmisen ja lauttahurapuun (Hura crepitans) kohtaaminen päättyi korkeakoulutetun Homo sapiensin järkytykseen ja lähes vammautumiseen.

Lauttahurapuu on kasviksi erittäin kettumainen. Englanniksi nimi on ”monkey no-climb”, mikä viittaa rungon järeisiin apinantorjuntapiikkeihin.

”Voin todistaa, että puuhun kannattaa suhtautua asianmukaisella kunnioituksella”, kirjoitti Allard puisevista kokemuksistaan kasvitieteellisen seuran lehteen. Tiedetekstiksi artikkelin kerronta on todella rikasta.

VIIDAKOSSA käyskennellessään Allard horjahti tällaista puuta päin, jolloin terävät piikit läpäisivät hänen kämmenensä. Utelias tutkija ei tästä lannistunut, vaan irrotti puusta omenan kokoisen siemenkodan.

Allard ryhtyi tutkimaan sitä lähemmin ja piirtämään siitä luonnoskuvaa. Mutta sitten: siemenkota räjähti kuin kranaatti, ja Allard sai käsiinsä lisää vammoja lentävistä sirpaleista. ”Hyvä ettei näkö lähtenyt.”

Näin puu siis lisääntyy. Siemenkodat paahtuvat auringossa, kunnes räjähtävät sellaisella voimalla, että siemeniä lentää sadankin metrin päähän. Allardin mukaan on kuin pistoolit paukkuisivat viidakossa, ja linnutkin kaikkoavat lähistöltä.

MUURAHAISET tekevät pesiään maahan tippuneisiin siemenkotiin. Ne eivät ymmärrä asuvansa tikittävässä aikapommissa.

”Tunnetaan monta onnellisempaakin asumisjärjestelyä muurahaisten ja kasvien välillä.”

Allard surkuttelee, kuinka näiden muurahaisten pieni maailma kulkee kohti räjähtävää tuhoa.

”Ei silti ole ylivertaisesta älystään leuhkan ihmisen aiheellista arvostella muurahaista tämän onnettomasta järjen köyhyydestä asuinpaikan valinnassa. Mekin rakennamme tulivuoren juurelle”, Allard runoilee.

Tyräkkeihin kuuluvan hurapuun maltiaisneste on lisäksi myrkyllistä.

”Paikalliset kertovat, että siemenet aiheuttavat räjähtävää ripulia ja että neste ärsyttää silmiä. En aio kokeilla.”

"Valosaaste" edistää hyönteiskatoa

   Keinovalaistus vähentää hyönteisten määrää. 

Haitallisinta näyttäisi olevan kirkas led-valaistus. 

Keinovalaistus näyttäisi aiheuttavan hyönteiskatoa, kertoo tuore brittitutkimus.

Tutkimus mittasi perhostoukkien määriä 52:ssa paikassa kolmella paikkakunnalla Britanniassa. Puolella tutkituista paikoista oli katuvalaistus. Vastaavasti puolet paikoista oli valaisemattomia.

Vertailu näytti, että kirkas ulkovalaistus vähensi perhostoukkien määrää jopa puolella valaisemattomaan ympäristöön verrattuna.

Yön ritariperhonen ei valoista piittaa...

Valojen vaikutus näkyi suurimmillaan kadunvarsien istutuksissa elävissä toukissa. Niitä oli valaistuilla alueilla keskimäärin 47 prosenttia vähemmän. Maanpinnan nurmissa ja heinikoissa elävien toukkien määrä väheni noin kolmanneksen. Voimakkaimmin hyönteisten määrää vähensi kirkas led-valaistus.

Tutkimuksen tekivät Britannian perhostensuojeluyhdistys, Newcastlen yliopisto ja UK Centre for Ecology & Hydrology. Se julkaisi tiedelehti Science Advances. 

Valosaasteen tiedetään häiritsevän luontoa laajemminkin. Selkeää näyttöä valon vaikutuksesta hyönteisten populaatioihin ei ollut ennen brittitutkimusta.

Miksi valo vähentää hyönteisten määrää...? Tutkijat ehdottavat mahdolliseksi syyksi sitä, että valo sekoittaa hyönteisten muninnan öisin.

Toinen teoria on, että valoisammat olot tekevät toukista helpompia saaliita niitä syöville lepakoille. Mahdolliset syyn ja seurauksen suhteet voivat olla hyvin mutkikkaita. On mahdollista, että jotkin hyönteisten loiset hyötyvät valaistuksesta ja tartuttavat sen vuoksi useampia yksilöitä. Valaistuilla alueilla heinät kasvavat kovemmiksi. Voi olla, että perhostoukkien on vaikeampi käyttää niitä ravintonaan.

Ympäristöjen valosaaste on hankala pulma, koska valoista on ihmisille hyötyä. Ulkovalaistuksen vähentäminen lisäisi onnettomuuksien riskiä.

Tutkijoiden mukaan valosaasteen pulmaa voisi kuitenkin vähentää myös ratkaisuilla, jotka eivät lisää onnettomuuksien vaaraa. Yksi keino voisi olla valojen sammuttaminen aamuyön hiljaisimpina tunteina. Valot voisi kytkeä liiketunnistimiin, jotka sammuttavat valot, kun liikennettä ei ole. Valoista voisi myös suodattaa luonnon kannalta haitallisimmat aallonpituudet.