Kroonisen stressin seuraukset

Stressi on kropan luontainen reaktio vaativiin tilanteisiin, ja stressaantuneessa tilassa kropasta vapautuukin sekä adrenaliinia että kortisolia. 

Tuttujen hormonien tarkoituksena on valmistaa kroppaa toimintaan esimerkiksi hengityksen tiheyttä sekä sydämensykettä kiihdyttämällä.

Myös vaaran tunne, psyykkistä painetta aiheuttavat tilanteet, deadlinet, kokeet, esiintymiset sekä urheilukilpailut aiheuttavat stressiä.

Kropassa ilmenevät fyysiset oireet eivät normaalisti kestä kauaa, mutta osa kokee silti kroppansa olevan kuin jatkuvassa hälytystilassa. Silloin kyse voi olla kroonisesta stressistä, jota esimerkiksi vaativa työ, vaativat ihmissuhteet tai talousvaikeudet aiheuttavat.

Vakavat seuraukset

Kroonistunut stressi vaikuttaa koko kroppaan, ja sillä voi olla sekä fyysisiä että psykologisia haittoja. Pahimmillaan krooninen stressi tekee arjessa selviytymisestä lähestulkoon mahdotonta, vaikka oireiden voimakkuus vaihteleekin ihmisten kesken.

Kroonisella stressillä on ainakin 28 vakavaa seurausta, jotka ovat samalla stressin oireita:

Krooniseen stressiin viittaavat esimerkiksi ärtyisyys, väsymys, päänsärky, keskittymisvaikeudet, nopeasti asiasta toiseen hyppivät ajatukset, nukkumisvaikeudet, ruoansulatusongelmat, ruokahalun muutokset, avuttomuuden tunne, hallintakyvyn tunteen menetys, itsetunnon lasku, seksuaalinen haluttomuus, hermostuneisuus sekä jatkuva sairastelu.

Jos ongelmat ja stressi jatkuvat pitkään, saattaa se edesauttaa myös vakavampien fyysisten sekä psyykkisten ongelmien kehitystä. Sellaisia ovat ainakin kohonnut verenpaine, sydäntaudit, diabetes, ylipaino, vastuskyvyn heikkeneminen, potenssiongelmat, sisäelinsairaudet, autoimmuunisairaudet, unettomuus, burnout, masennus, ahdistushäiriö, post-traumaattinen stressireaktio sekä skitsofrenia.

Lähde: Medical News Today

Hyönteiskato uhkaa maapallon ekosysteemiä

Hyönteisten määrä vähenee jyrkästi maailmassa muun muassa torjunta-aineiden ja muiden tekijöiden johdosta. Tällä voi olla planeetalle ”katastrofaalisia” vaikutuksia, varoittaa tuore tutkimus.

Yli 40 prosenttia hyönteislajeista saattaa hävitä kokonaan muutaman lähivuosikymmenen aikana, kertoo Biological Conservation -tiedelehdessä huhtikuussa julkistettava raportti. Tutkimus on koostettu yli 70:stä ympäri maailmaa kerätystä materiaaliaineistosta, joista osa on peräisin yli sadan vuoden takaa.

Sen mukaan hyönteisten biomassan määrä vähenee jopa 2,5 prosenttia vuodessa, mikä saattaa johtaa laajaan hyönteiskatoon vuosisadan sisään.

Raportissa varoitetaan, että noin 40 prosenttia hyönteislajeista saattaa kadota ja lisäksi jopa kolmasosa lajeista on uhanalaisia, mikä voi johtaa vakaviin vaikutuksiin maapallon ekosysteemissä.

Hyönteisillä on olennainen merkitys maapallon ekosysteemissä ja ravintoketjussa. Hyönteiset muodostavat noin 70 prosenttia maailman eläinlajeista.

Syy hyönteiskatoon löytyy tutkijoiden mukaan metsänhakkuista, kaupungistumisesta ja luonnon muokkaamisen maanviljelysmaaksi. Muita syypäitä ovat torjunta-aineiden ja kemiallisten lannoitteiden käyttö, sekä biologiset tekijät, kuten ”taudinaiheuttajat ja tuodut lajit” ja ilmastonmuutos.

Pieni ryhmä sopeutumiskykyisiä hyönteislajeja on kyennyt lisääntymään entisestään, mutta määrä ei riitä läheskään kattamaan yleisempää katoa, todetaan raportissa CNN:n mukaan.

Toistaiseksi vain muutamat hyönteislajit lähinnä tropiikissa ovat kärsineet ilmastonmuutoksesta, kun samaan aikaan eräät lajit pohjoisilla alueilla ovat laajentaneet esiintymisaluettaan ilmaston lämmetessä.

Tutkijat kuitenkin varoittavat, että pitkällä tähtäimellä myös ilmaston lämpenemisestä saattaa koitua merkittävä tekijä hyönteiskadossa.

Hyönteistutkija Don Sands varoittaa hyönteiskadolla olevan vakavia seurauksia. Hyönteiskato vaikuttaa ravintoketjun yläpäähän saakka.

Noin 80 prosenttia villikasveista tarvitsee pölyttäviä hyönteisiä lisääntyäkseen ja 60 prosenttia linnuista käyttää hyönteisiä ravintolähteinä.

Sands varoittaa, että kun hyönteisiä syövien lintujen määrä vähenee, saattavat isommat linnut alkaa syödä hyönteisten sijaan toisia lintulajeja.

Sands kertoo, että hänen kotimaassaan Australiassa on havaittu ”hyönteisravinnon loppumisen vuoksi lintujen alkaneen käydä toistensa kimppuun”, ja että tämä ilmiö voi laajeta maailmanlaajuiseksi.

Raportin laatineet tutkijat esittävät hyönteiskadon estämiseksi luonnonvaraisten alueiden suojelua sekä käytössä olevien maanviljelyskeinojen uudistamista, ”etenkin torjunta-aineiden käytön merkittävää vähentämistä ja kestävämpien, ekologisten keinojen soveltamista”.

Tutkijat ovat yrittäneet varoitella jo vuosikausia hyönteiskadosta ja sen vaikutuksista, kun huomio luonnon monimuotoisuuden häviämisestä on keskittynyt isoihin nisäkkäisiin, lintuihin sekä sammakkoeläimiin.

Paavi Franciscus myönsi nunnien järjestelmällisen seksuaalisen hyväksikäytön katolisessa kirkossa.

”Vaikenemisen ja salailun” kulttuuri

Katolisen kirkon nunnien globaali organisaatio, jolla on noin 500 000 jäsentä, tuomitsi viime marraskuussa kirkon ”vaikenemisen ja salailun” kulttuurin, joka on estänyt heitä puhumasta seksuaalirikoksista.

Katolinen kirkko on viime vuosina paininut lukuisten, eri puolilla maailmaa paljastuneiden skandaalitapausten kanssa, joissa papit ovat vuosikymmenien ajan käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen lapsia ja nuoria miehiä.

Paavi sanoi nyt medialle, että nunnien raiskausten taustalla olisi ajatusmaailma, jossa naiset ovat ”kakkosluokan” ihmisiä. Hän myönsi pappien ja jopa piispojen teot ja sanoi kirkon käsittelevän asiaa paraikaa.  
-Se, että asia on tiedostettu, ei tarkoita sitä, että se olisi poistunut.

                                                           

Egobuustaudu ennakolta

Johtamispsykologi Mia Aspegrén  painottaa sisäisen puheen merkitystä kriisitilanteissa.

Se, miten itseään puhuttelee, voi jopa ratkaista kriisistä selviämisen.

Vaihtoehtoja on kaksi, se latistava tai kannustava.

Sisäisen puheen kautta pystyy virittämään ajattelun ja suorituksen huippuunsa.

Vaihtoehto 1: ”Ei hyvänen aika, missä tilanteessa minä tässä nyt taas olen… Hyi miten hermostuttaa. Mitä ihmettä mun pitäisi tässä nyt tehdä? Meneekö kaikki nyt tämän takia ihan pieleen? Miten noloa ja kamalaa… Haluan äkkiä eroon tästä tunteesta ja tilanteesta.”

Vaihtoehto 2: ”Ai tällainen tilanne. Mielenkiintoista. Tarkastellaas vähän. No niin, Matti, miltä näyttää? Hei, mikä tässä sinua nyt niin hermostuttaa? Ei hätää, olethan ennenkin selvinnyt. Mietitääs hetki ihan rauhassa, mikä olisi fiksua tässä kohtaa seuraavaksi? Mietipä, miten neuvoisit kaveriasi toimimaan? Teet vain parhaasi, älä ota liikaa paineita. Rohkeasti nyt vain, Matti.”

 Minä. Tutkimukset osoittavat, että minä –muotoinen puhe alentaa painetilanteissa ajattelukykyä. Se hämmentää, hermostuttaa ja pitää tunteet ja ajattelun liiankin tiivisti kytkettyinä toisiinsa.

 Etunimen voima. 
Sen sijaan jos vaihdat puhuttelumuodoksi oman etunimesi ja puhuttelet itseäsi kolmannessa persoonassa, keino on huomattavasti tehokkaampi selkiyttää ajattelua ja parantaa päätöksentekoa. Sopiva sivuun astuminen auttaa hahmottamaan tilannetta neutraalimmin ja vähentää paineita yksisilmäiselle, tunnepohjaiselle reagoinnille.

 Tunteen ja ajattelun kytkökset aivoissa. 

Etäistämisestä seuraavalle ajattelun laadun kohentumiselle on perusteet aivotutkimuksissa. Etäistetyn ajattelun kautta aivoillemme jää enemmän tilaa jäsentää, luoda strategioita ja ratkaista asiaa kuin jos pinnistämme työstämään hankalaa asiaa suoraan tunnevyyhdistä käsin. Tunnepitoisilla sanoilla sen sijaan on suora koukku aivoissamme niihin osiin, jotka tuottavat ajatteluumme enemmän vaistonvaraista reagointia kuin analyyttistä ajattelua.

 Neuvo itseäsi kuin ystävää. 

Miten helppo onkaan antaa hyviä, hyväntahtoisia ja kannustavia neuvoja ystävälle. Ota itseesi hyvän ystävän asenne. Astu hetkeksi tarkkailijan asemaan ja katso tilannetta hötkyilemättä sivusta. Sen jälkeen saatatkin jo keksiä jonkin fiksumman neuvon itsellesi.

 Sanoitus. Puhe antaa ajatuksillemme muodon, jolloin ajatuksesta saa helpommin kiinni. Pystyt helpommin tarkastelemaan ja haastamaan ajatteluasi. Ajattelenko juuri nyt kohtuullisesti? Liioittelenko, paisuttelenko? Vähättelenkö? Olisiko joku muu näkökulma käyttökelpoisempi? Miten joku ihailemani henkilö ajattelisi juuri tässä tilanteessa?

 Egobuustaudu

 Sisäisellä kannustavalla tai lannistavalla puhesävyllä on selvä ero suoriutumiseen: ”Hyvä, kyllä sinä pystyt siihen. Ei kun uutta yrittämään!” vaiko ”Tuskin onnistun. Viitsinkö edes tosissani yrittää…” . 
Tsemppipuheessa ei ole kyse vain positiivisesta egobuustauksesta ja hyvän mielen ylläpitämisestä. Se todellakin myös vahvistaa kykyämme ajatella ja toimia laadukkaammin haastavissa tilanteissa. 
Miksi näin? Koske kannustava sisäinen puhe auttaa meitä joutumasta painetilanteissa nk. tunneliajatteluun. Panikoituva ajattelu toimii selkärankareaktiolla kuten pakeneva ihminen hyökkäävän karhun edessä. Se näkee vain vaaran, puolustautuu ja muu ajattelu kapeutuu. Yhtä primitiivisesti pakkaa käymään myös vähemmän vaarallisissa, mutta stressiä nostattavissa arki- tai työtilanteissa. Itselle tukea antava sisäinen puhe antaa näissä tilanteissa mahdollisuuden havaita tilannetta laajemmin ja se vähentää myös haitallista defensiivisyyttä eli liiallista itsensä puolustelua. Jos siis neuvottelutilanteessa joku antaisi tulla sinun puolellesi pöytää kovaa kritiikkiä, et sopivan sisäisen puheen ansiosta suistuisikaan loukkaantuneena kukkotappeluun (pakene tai puolustaudu -reaktion ohjaamana), vaan voisit lähestyä väitteitä rakentavammin. Hyvän tai huonon sisäisen puheen vaikutus on mitattavissa suoraan aivotoiminnastamme.

 Ylitä itsesi. Voit puhua itsesi huippuvireeseen ja onnistumisiin. Mitä jos sen sijaan, että keskityt miettimään miksi et voi tehdä asioita, joita haluaisit, ottaisitkin vahvan sisäisen monologin, joka osoittaa sinulle toistuvin, vakuuttavin sanoin, miksi juuri on todella niin, että sinä itse tulet edistymään ja onnistumaan tavoitteissasi? Mitäs luulet, jos pääsisimme kuuntelemaan maailman suurimpien menestyjien pään sisäistä puhetta - eikö se olisi juuri jotakin tämän tapaista mitä kuulisimme? 

Olen varma, että olisi. Miksi siis emme myös itsekin tekisi niin?

"Siis, puhu itsellesi. Sillä on väliä", Aspegrén sanoo.