Pelastaako synteettinen liha maailman?

   

     Parturoitua sademetsää Brasiliassa.

        Karja tarvitsee laajat laitumet.

  

Brittiläisen Oxfordin ja hollantilaisen Maastrichtin yliopistojen tutkijaryhmää johtaa suomalainen tohtori Hanna Tuomisto.

Uudella, rakkaalla lihalla on jo useita nimityksiä: laboratorioliha, keinotekoisesti rakennettu liha, keinoliha, in vitro -liha, koeputkiliha, teurastamaton liha, Frankenstein-liha ja mm. viljelty liha.
Tutkimusryhmän retoriikan mukaan viljelty liha on ratkaisu maailman lihantuotannon aiheuttamiin ongelmiin.

Lihantuotannon nykyongelmat:
- maailmassa kasvatetaan ja teurastetaan miljardeittain tuotantoeläimiä vuosittain. Tuotantotapa ei huomio eläinten luontaisia käyttäytymismalleja ja johtaa eettisesti vaikeaan tilanteeseen
- tavanomaisessa lihantuotannossa yhteen lihakiloon kuluu 4-10 kiloa proteiinipitoista rehua
- yhteen kiloon naudanlihaa kuluu 15 000 litraa vettä
- 1/3 maapallon maapinta-alasta on lihantuotannossa
- 70 prosenttia peltoalasta tuottaa eläimille rehua
- arviolta 20 prosenttia ilmaston lämpenemistä aiheuttavista kasvihuonekaasuista on kotoisin lihantuotannosta jo nyt
- lihankulutus kasvaa maailmassa elintason nousun myötä kaksinkertaiseksi vuoteen 2050 mennessä

Transhumanisteille synteettinen lihan viljely on ratkaisu:
- eläinten kärsimys lakkaa ja niiden oikeudet hyvään elämään toteutuvat
- kasvihuonekaasupäästöt vähenevät 80-95 prosenttia
- lihantuotannon energiankulutus puolittuu
- lihantuotannon maankäyttö vähenee 99 prosenttia
- vettä tarvitaan vain 10-20 prosenttia aiempaan verrattuna
- Jos viljellyllä lihalla korvataan puolet ihmiskunnan nykyisestä lihan kulutuksesta, kasvihuonepäästöt puolittuvat, ja laiduntamisen ja rehun tuotantoon tarvittava maa-ala vapautuu metsittämiselle, joka voi kasvaa 50 prosenttia, eli saadaan neljä kertaa Brasilian sademetsien nykypinta-ala lisää metsiä
- maapinta-alan vapautuminen tuotannosta lisää luonnon monimuotoisuutta – tilaa ja suojaa riittää kasveille, hyönteisille ja eläimille

GMO:n nostattama vastustus on opettanut elintarviketieteilijät varovaisuuteen ja luomaan strategioita perusteluineen, joiden vastustaminen on vaikeaa – jopa mahdotonta, koska ollaan niin hyvällä asialla.
Tämän laboratoriolihan lisäksi mm. nanoteknologia on jo pitkällä elintarvikkeiden tuottamisessa, mutta kuluttajina emme tiedä siitä juuri mitään. Lisäksi yhdelläkään maailman maalla ei ole nanoteknologiaa ja ruokaa sivuavaa lainsäädäntöä. Lukuun ottamatta sitä, että EU:ssä se ei ole vielä sallittuakaan.

Sekä Oxfordin Hanna Tuomisto että Maastrichtin yliopiston ryhmälle kasvot antava Mark Poost korostavat, että eettisistä syistä lihasta kieltäytyvät vegetaristit voivat jatkossa syödä lihaa. Laboratoriossa tuotettavan lihan kohderyhmänä ovat nyt siis kasvissyöjät – sillä jos heidät saadaan puolustamaan keinolihaa, markkinat ovat jatkossa pelkkää juhlaa.  Liha, joka saadaan teurastamatta eläimiä on niin sanotun transhumanismin idean mukainen. Nykyihminen ei ole kehityksen lakipiste, vaan ihminen kehittyy edelleen vauhdilla teknologian kehityksen myötä.
Teknologian tehtävä on poistaa kärsimys - ei vain ihmisiltä vaan myös eläimiltä.

Idea on se, että miksi kasvattaa kokonaisia eläimiä, jos kerran syömme niistä vain osia. Tämän seikan Winston Churchill otti esiin jo vuonna 1932 esseessään ”Viidenkymmenen vuoden kuluttua”. Hän kirjoitti: ”Meidän on päästävä absurdiudesta, että kasvatamme kokonaisia kanoja saadaksemme syötäväksi kanansiipiä tai rintafileitä. Tarvitsemme vain näiden tuottamiseksi tarvittavat olosuhteet.”


Ensin tarvitaan elävältä eläimeltä kantasolu, joka ohjataan lihakseksi kasvattamalla in vitro, eli ulkopuolisessa ravintoliuoksessa. Lihassoluja ja -säikeitä harjoitetaan myös lihaskokoa kasvattavilla supistuksilla kuten sähköimpulsseilla. Lääketieteessä on jo kasvatettu sisäelinsiirrännäisiä tällä menetelmällä jo jonkin aikaa.
Tutkijoiden esittämä kysymys kuuluu, onko näin tuotettu, syötäväksi tarkoitettu liha sen kummempaa kuin ”soijaliha”, ja eikö viljelty liha ole oikeampaa lihaa kuin lihaa simuloivat soijanakit?

Alun perin laboratoriolihaa kehiteltiin USA:n avaruushallinnon NASA:n tarpeisiin astronauttiruokana, mutta pian huomattiin myös viljelylihan ympäristölle tuomat globaalit edut. Lihaan voi saada myös terveysvaikutuksia säätelemällä rasvan määrää ja laatua. Lisäksi vältytään tehoeläintuotannolle tyypillisiltä, eläinperäisiltä sairauksilta eli zoonooseilta, sillä eläinten ja ihmisten välinen kontakti katoaa.
Hollantilaisen tutkijaryhmän Mark Poostin mukaan ensimmäinen viljelylihasta tehty makkara sekä hampurilainen ovat julkisessa makutestissä tämän vuoden lopussa. Hänen toiveenaan on, että molekyylikeittiön suuri kokkinimi, Fat Duck -superravintolan Heston Blumenthal valmistaa ensimmäisen purilaisen, jossa käytettävän lihan arvo on n. 240 000 euroa.