Kävely lumisessa metsässä käy kunnon harjoituksesta.
Kakkostyypin diabetes eli aikuisiän diabetes on yksi maailman nopeimmin yleistyvistä sairauksista. Maailmalla siitä kärsii yli puoli miljardia ihmistä ja Suomessakin 500 000.
Aikuisiällä puhkeava diabetes on pääosin elintasosairaus, jota voidaan ehkäistä terveellisellä ruokavaliolla ja säännöllisellä liikunnalla.
Säännöllinen kävely auttaa.
Mutta kuinka paljon ja kuinka ripeästi pitäisi kävellä, jotta tauti pysyisi loitolla?
British Journal of Sports Medicine -tiedejulkaisussa on pyritty selvittämään kävelyvauhdin vaikutusta diabetesriskiin. Tutkimus ilmestyi marraskuussa, ja sen tekijät ovat epidemiologeja ja ravitsemustieteilijöitä.
Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että niillä, jotka kävelevät enemmän, on pienempi riski sairastua kakkostyypin diabetekseen.
Ryhmä etsi kymmenen tältä vuosituhannelta olevaa tutkimusta, joissa oli tutkittu kävelyn ja diabeteksen yhteyttä. Yhteensä näissä tutkimuksissa oli mukana puoli miljoonaa ihmistä, joita seurattiin vuosien ajan.
Ryhmä lähti ratkomaan tilastollisesti, mitä tämä aineisto voisi kertoa kävelyvauhdin ja sairastumisriskin yhteydestä. Normaaliksi, leppoisaksi kävelyvauhdiksi, mihin verrattiin, määriteltiin noin kolme kilometriä tunnissa.
"Niillä, jotka kävelevät enemmän, on pienempi riski sairastua kakkostyypin diabetekseen."
Selvisi seuraavaa: jos kävelee nelisen kilometriä tunnissa, tautiriski pienenee 15 prosenttia. Jos tahti kohoaa 5–6 kilometrin tuntivauhtiin, vähenee riski jo neljänneksellä.
Sitten jos jaksaa tempoa oikein rivakasti, eli yli 6,4 kilometrin tuntivauhtia, pienenee riski jo 40 prosenttia verrattuna normaaliin kävelyvauhtiin.
Puhutaan siis suhteellisesta riskistä prosentteina. Mitä se käytännössä tarkoittaa?
Tutkijoiden lukujen mukaan hieman tavallista nopeampi kävelyvauhti eli 3–5 kilometrin tuntivauhti johtaa siihen, että tuhatta ihmistä kohti saataisiin ehkäistyä 8–9 diabetestapausta.
Jos ihmiset jaksaisivat tempoa säännöllisesti yli kuuden kilometrin tuntivauhtia, torjuttaisiin 22 diabetestapausta tuhatta ihmistä kohden.
Vaikka tutkijoiden tulokset ovat nämä, tilastojen siirtäminen tosielämään ei käy ihan näin suoraviivaisen mekaanisesti. Tällaisessa tutkimuksessa saattavat nimittäin mennä sekaisin korrelaatio ja kausaatio.
Nopeammin kävelevät ovat todennäköisesti jo entuudestaan paremmassa kunnossa ja elävät terveellisemmin, eivätkä näin ollen niin todennäköisesti sairastu diabetekseen.
Kävelyvauhti ei siis välttämättä itsessään edes ole selittävä tekijä, vaan sen taustalla voi piillä muita syitä. Tutkijat huomioivat itsekin johtopäätöksissään, ettei aineisto ollut parasta mahdollista.
Joka tapauksessa kokoomatutkimus viittaa yleisesti siihen, että kävelyllä on yhteys sairastuvuuteen.
Kävelyn ja diabeteksen yhteyttä on tutkittu Suomessakin.
Esimerkiksi Oulun yliopiston tutkimuksessa joitakin vuosia sitten havaittiin, että jo leppoisat päivittäiset kävelylenkit auttavat paljon, jos jaksaa liikkua noin puolitoista tuntia joka päivä. Se on noin kolmisen kilometriä päivässä rauhallisella tahdilla askeltaen.
Suomalaisen tutkimuksen mukaan noin 6 500 askelta päivässä oli hyvä määrä. Näin liikkuvilla veriarvot kohenivat, sisäelinrasva väheni ja niin sanotun pahan kolesterolin määrä laski, kun 70 ylipainoista koehenkilöä seurattiin kolmen kuukauden ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti