Aikanaan maapallon mantereet liikkuvat jälleen yhteen, mistä seuraa ennennäkemätön ilmastonmuutos.
Ilmaston lämpeneminen on aikamme suurin kriisi, joka uhkaa Maa-planeetan elämää.
Jos siitä selvitään, on tulevaisuudessa luvassa vielä kurjempaa. Näin ennustaa Nature Geoscience -tiedelehdessä ilmestynyt tutkimus, joka mallintaa maapallon ilmastoa hyvin kauas tulevaisuuteen.
Kaukana tulevaisuudessa häämöttävässä katastrofissa syypäänä ei ole ihminen hiilidioksidipäästöineen, vaan planeetan sisäiset liikkeet. Mantereet liikkuvat jatkuvasti, ja ennen pitkää ne yhdistyvät valtavaksi jättimantereeksi, jota tutkijat kutsuvat nimellä Pangaia ultima.
Näin tapahtunee noin 250 miljoonan vuoden päästä.
Tulevalla jättimantereella ilmasto olisi muun muassa tulivuoritoiminnan seurauksena niin lämmin, että todennäköisesti suuri osa nisäkkäistä kuolee sukupuuttoon.
250 miljoonaa vuotta on tietysti hyvin pitkä aika. Ihmismieli ei oikein taivu näkemään niin kauas. Jotain mittakaavaa voi hakea siitä, että 250 miljoonaa vuotta sitten maapallolla ei vielä ollut edes dinosauruksia. Tuolloinkin mantereet olivat kimpassa ja muodostivat pangaiaksi sanotun jättimantereen.
Maapallon mantereet kulkeutuvat yhteen aina keskimäärin 400–600 miljoonan vuoden välein, kunnes ne taas hiljalleen eroavat.
Uudessa tutkimuksessa Bristolin yliopiston paleoklimatologi Alexander Farnsworth kiinnostui siitä, millaiset olosuhteet tarvittaisiin, että nykyisenkaltaiset nisäkkäät eivät enää selviäisi. Paleoklimatologi on erikoistunut muinaisen ilmaston tutkimukseen.
Jos ilma lämpenee tarpeeksi, eivät tasalämpöiset nisäkkäät kykene viilentämään itseään. Maapallolla on jo nyt alueita, jotka ovat kuumuuden takia lähes elinkelvottomia ihmisille.
Farnsworth tiimeineen mallinsi tulevan jättimantereen muodostumista ja mahdollista ilmastoa. Monen tekijän yhteisvaikutuksesta tuleva supermanner on todennäköisesti sisäosiltaan elinkelvotonta aavikkoa. Lämpötilat nousevat siellä säännöllisesti yli 40 asteen.
Lisäksi ikääntyvä Aurinko loimottaa 250 miljoonan vuoden päästä nykyistä ärhäkämmin, säteillen 2,5 prosenttia nykyistä enemmän lämpöä maapallolle.
Kun mantereet hiljalleen yhdistyvät, syntyy runsaasti tulivuoria, jotka syöksevät ilmaan hiilidioksidia.
Samalla kuivan mantereen sisäosissa veden ja kivien väliset kemialliset reaktiot hidastuvat niin, että hiilidioksidia ei sitoudu maaperän mineraaleihin samalla tavoin kuin aiemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti