Avantoon astuttaessa kehon pinnan ja ääriosien verenkierto vähenee voimakkaasti, ja veri ohjautuu kehon keskiosiin. Lämmönluovutus ympäristöön vähenee. Verenpaine nousee, koska ääriosien verisuonet supistuvat, verisuoniston kokonaistilavuus pienenee ja verenkierron vastus lisääntyy. Kylmän herkistämät ihoreseptorit välittävät ärsykkeitä keskushermostoon, joka lisää verisuonia supistavan hormonin, noradrenaliinin, eritystä. Sydäntauteja potevien olisikin syytä keskustella lääkärin kanssa ennen harrastuksen aloittamista.
Kylmäaltistuksen toistuessa elimistö sopeutuu ja autonomisen hermoston vaste, erityisesti noradrenaliinin eritys, pienenee. Kylmätuntemukset ja lihasvapina vähenevät. Oululaistutkimuksissa havaittiin, että joidenkin talviuimarien veren systolinen paine eli yläpaine laskee pysyvästi.
Noradrenaliinin ja muiden stressihormonien hiipuessa kylmänkestävyys paranee ja kipukynnys nousee.
Suuri osa uimareista koki upottaneensa stressin jään alle. Säännöllinen pulahtaminen kohensi mielialaa ja vähensi masentuneisuutta sekä väsymystä. Selitys saattaa piillä talviuinnin vaikutuksissa keskushermostoon. Uimareiden verestä mitattiin hermovälittäjäaineiden määrää ja havaittiin, että mitä tasaisemmin dopamiinia syntyi, sitä virkeämpi oli mieli. Pieniä dopamiinipitoisuuksia on aiemmin mitattu muun muassa masennuspotilaista.
Talviuimarit kokivat myös itsetuntonsa kohentuneen. Avantouinti on ihmiselle iso haaste. Sen ja itsensä toistuva voittaminen vaikuttaa osaltaan itseluottamukseen.
Avantouinnin sanotaan parantavan elimistön vastustuskykyä, mutta siitä ei ole saatu selvää näyttöä. Oululaistutkimukseen osallistuneet uimarit potivat yhtä paljon flunssaa kuin muutkin ihmiset. Talviuinnilla voi toki olla tulehdusta hillitsevää vaikutusta. Moni koehenkilö tunsi muun muassa reuma- ja selkäkipujen lievittyneen säännöllisen avantouinnin ansioista.
Useat kertoivat myös tulleensa riippuvaiseksi uimareissuista. Koukkuun jäämistä voisi selittää aivojen mielihyvähormoneilla, endorfiineilla, joiden tuotanto lisääntyy kylmien kylpyjen ansiosta.
Avantouinnin terveysvaikutuksista pääsee osalliseksi vain, jos harrastus on riittävän säännöllistä. Minimi on 4–5 pulahdusta viikossa. Mitä useammin käy, sitä suuremmat ovat hyödyt. Koeuimarit viipyivät vedessä muutamista sekunneista pariin minuuttiin. Vaikutukset katoavat 2–4 viikon kuluttua uinnin lopettamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti