tiistai 12. helmikuuta 2019

Hyönteiskato uhkaa maapallon ekosysteemiä

Noin 40 prosenttia hyönteislajeista saattaa kadota, varoittaa tuore tutkimus.

















Hyönteisten määrä vähenee jyrkästi maailmassa muun muassa torjunta-aineiden ja muiden tekijöiden johdosta. Tällä voi olla planeetalle ”katastrofaalisia” vaikutuksia, varoittaa tuore tutkimus.

Yli 40 prosenttia hyönteislajeista saattaa hävitä kokonaan muutaman lähivuosikymmenen aikana, kertoo Biological Conservation -tiedelehdessä huhtikuussa julkistettava raportti. Tutkimus on koostettu yli 70:stä ympäri maailmaa kerätystä materiaaliaineistosta, joista osa on peräisin yli sadan vuoden takaa.
Sen mukaan hyönteisten biomassan määrä vähenee jopa 2,5 prosenttia vuodessa, mikä saattaa johtaa laajaan hyönteiskatoon vuosisadan sisään.

Raportissa varoitetaan, että noin 40 prosenttia hyönteislajeista saattaa kadota ja lisäksi jopa kolmasosa lajeista on uhanalaisia, mikä voi johtaa vakaviin vaikutuksiin maapallon ekosysteemissä.

Hyönteisillä on olennainen merkitys maapallon ekosysteemissä ja ravintoketjussa. Hyönteiset muodostavat noin 70 prosenttia maailman eläinlajeista.

Syy hyönteiskatoon löytyy tutkijoiden mukaan metsänhakkuista, kaupungistumisesta ja luonnon muokkaamisen maanviljelysmaaksi. Muita syypäitä ovat torjunta-aineiden ja kemiallisten lannoitteiden käyttö, sekä biologiset tekijät, kuten ”taudinaiheuttajat ja tuodut lajit” ja ilmastonmuutos.
Pieni ryhmä sopeutumiskykyisiä hyönteislajeja on kyennyt lisääntymään entisestään, mutta määrä ei riitä läheskään kattamaan yleisempää katoa, todetaan raportissa CNN:n mukaan.

Toistaiseksi vain muutamat hyönteislajit lähinnä tropiikissa ovat kärsineet ilmastonmuutoksesta, kun samaan aikaan eräät lajit pohjoisilla alueilla ovat laajentaneet esiintymisaluettaan ilmaston lämmetessä.
Tutkijat kuitenkin varoittavat, että pitkällä tähtäimellä myös ilmaston lämpenemisestä saattaa koitua merkittävä tekijä hyönteiskadossa.

Hyönteistutkija Don Sands varoittaa hyönteiskadolla olevan vakavia seurauksia. Hyönteiskato vaikuttaa ravintoketjun yläpäähän saakka.

Noin 80 prosenttia villikasveista tarvitsee pölyttäviä hyönteisiä lisääntyäkseen ja 60 prosenttia linnuista käyttää hyönteisiä ravintolähteinä.
Sands varoittaa, että kun hyönteisiä syövien lintujen määrä vähenee, saattavat isommat linnut alkaa syödä hyönteisten sijaan toisia lintulajeja.
Sands kertoo, että hänen kotimaassaan Australiassa on havaittu ”hyönteisravinnon loppumisen vuoksi lintujen alkaneen käydä toistensa kimppuun”, ja että tämä ilmiö voi laajeta maailmanlaajuiseksi.

Raportin laatineet tutkijat esittävät hyönteiskadon estämiseksi luonnonvaraisten alueiden suojelua sekä käytössä olevien maanviljelyskeinojen uudistamista, ”etenkin torjunta-aineiden käytön merkittävää vähentämistä ja kestävämpien, ekologisten keinojen soveltamista”.

Tutkijat ovat yrittäneet varoitella jo vuosikausia hyönteiskadosta ja sen vaikutuksista, kun huomio luonnon monimuotoisuuden häviämisestä on keskittynyt isoihin nisäkkäisiin, lintuihin sekä sammakkoeläimiin.

torstai 7. helmikuuta 2019

Paavi Franciscus myönsi nunnien järjestelmällisen seksuaalisen hyväksikäytön katolisessa kirkossa.

Paavi uskoo, että katoliset papit raiskaavat yhä nunnia. ”Se, että jokin asia on tiedostettu, ei tarkoita sitä, että se olisi poistunut”, hän sanoi.























”Vaikenemisen ja salailun” kulttuuri

Katolisen kirkon nunnien globaali organisaatio, jolla on noin 500 000 jäsentä, tuomitsi viime marraskuussa kirkon ”vaikenemisen ja salailun” kulttuurin, joka on estänyt heitä puhumasta seksuaalirikoksista.
Katolinen kirkko on viime vuosina paininut lukuisten, eri puolilla maailmaa paljastuneiden skandaalitapausten kanssa, joissa papit ovat vuosikymmenien ajan käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen lapsia ja nuoria miehiä.
Paavi sanoi nyt medialle, että nunnien raiskausten taustalla olisi ajatusmaailma, jossa naiset ovat ”kakkosluokan” ihmisiä. Hän myönsi pappien ja jopa piispojen teot ja sanoi kirkon käsittelevän asiaa paraikaa.  
-Se, että asia on tiedostettu, ei tarkoita sitä, että se olisi poistunut.
                                                           

perjantai 1. helmikuuta 2019

Egobuustaudu ennakolta


Kuvahaun tulos haulle buustata

Johtamispsykologi Mia Aspegrén  painottaa sisäisen puheen merkitystä kriisitilanteissa.
Se, miten itseään puhuttelee, voi jopa ratkaista kriisistä selviämisen.
Vaihtoehtoja on kaksi, se latistava tai kannustava.

Sisäisen puheen kautta pystyy virittämään ajattelun ja suorituksen huippuunsa.

Vaihtoehto 1: ”Ei hyvänen aika, missä tilanteessa minä tässä nyt taas olen… Hyi miten hermostuttaa. Mitä ihmettä mun pitäisi tässä nyt tehdä? Meneekö kaikki nyt tämän takia ihan pieleen? Miten noloa ja kamalaa… Haluan äkkiä eroon tästä tunteesta ja tilanteesta.”

Vaihtoehto 2: ”Ai tällainen tilanne. Mielenkiintoista. Tarkastellaas vähän. No niin, Matti, miltä näyttää? Hei, mikä tässä sinua nyt niin hermostuttaa? Ei hätää, olethan ennenkin selvinnyt. Mietitääs hetki ihan rauhassa, mikä olisi fiksua tässä kohtaa seuraavaksi? Mietipä, miten neuvoisit kaveriasi toimimaan? Teet vain parhaasi, älä ota liikaa paineita. Rohkeasti nyt vain, Matti.”

 Minä. Tutkimukset osoittavat, että minä –muotoinen puhe alentaa painetilanteissa ajattelukykyä. Se hämmentää, hermostuttaa ja pitää tunteet ja ajattelun liiankin tiivisti kytkettyinä toisiinsa.

 Etunimen voima
Sen sijaan jos vaihdat puhuttelumuodoksi oman etunimesi ja puhuttelet itseäsi kolmannessa persoonassa, keino on huomattavasti tehokkaampi selkiyttää ajattelua ja parantaa päätöksentekoa. Sopiva sivuun astuminen auttaa hahmottamaan tilannetta neutraalimmin ja vähentää paineita yksisilmäiselle, tunnepohjaiselle reagoinnille.

 Tunteen ja ajattelun kytkökset aivoissa
Etäistämisestä seuraavalle ajattelun laadun kohentumiselle on perusteet aivotutkimuksissa. Etäistetyn ajattelun kautta aivoillemme jää enemmän tilaa jäsentää, luoda strategioita ja ratkaista asiaa kuin jos pinnistämme työstämään hankalaa asiaa suoraan tunnevyyhdistä käsin. Tunnepitoisilla sanoilla sen sijaan on suora koukku aivoissamme niihin osiin, jotka tuottavat ajatteluumme enemmän vaistonvaraista reagointia kuin analyyttistä ajattelua.
 Neuvo itseäsi kuin ystävää
Miten helppo onkaan antaa hyviä, hyväntahtoisia ja kannustavia neuvoja ystävälle. Ota itseesi hyvän ystävän asenne. Astu hetkeksi tarkkailijan asemaan ja katso tilannetta hötkyilemättä sivusta. Sen jälkeen saatatkin jo keksiä jonkin fiksumman neuvon itsellesi.

 Sanoitus. Puhe antaa ajatuksillemme muodon, jolloin ajatuksesta saa helpommin kiinni. Pystyt helpommin tarkastelemaan ja haastamaan ajatteluasi. Ajattelenko juuri nyt kohtuullisesti? Liioittelenko, paisuttelenko? Vähättelenkö? Olisiko joku muu näkökulma käyttökelpoisempi? Miten joku ihailemani henkilö ajattelisi juuri tässä tilanteessa?

 Egobuustaudu
 Sisäisellä kannustavalla tai lannistavalla puhesävyllä on selvä ero suoriutumiseen: ”Hyvä, kyllä sinä pystyt siihen. Ei kun uutta yrittämään!” vaiko ”Tuskin onnistun. Viitsinkö edes tosissani yrittää…” . 
Tsemppipuheessa ei ole kyse vain positiivisesta egobuustauksesta ja hyvän mielen ylläpitämisestä. Se todellakin myös vahvistaa kykyämme ajatella ja toimia laadukkaammin haastavissa tilanteissa. 
Miksi näin? Koske kannustava sisäinen puhe auttaa meitä joutumasta painetilanteissa nk. tunneliajatteluun. Panikoituva ajattelu toimii selkärankareaktiolla kuten pakeneva ihminen hyökkäävän karhun edessä. Se näkee vain vaaran, puolustautuu ja muu ajattelu kapeutuu. Yhtä primitiivisesti pakkaa käymään myös vähemmän vaarallisissa, mutta stressiä nostattavissa arki- tai työtilanteissa. Itselle tukea antava sisäinen puhe antaa näissä tilanteissa mahdollisuuden havaita tilannetta laajemmin ja se vähentää myös haitallista defensiivisyyttä eli liiallista itsensä puolustelua. Jos siis neuvottelutilanteessa joku antaisi tulla sinun puolellesi pöytää kovaa kritiikkiä, et sopivan sisäisen puheen ansiosta suistuisikaan loukkaantuneena kukkotappeluun (pakene tai puolustaudu -reaktion ohjaamana), vaan voisit lähestyä väitteitä rakentavammin. Hyvän tai huonon sisäisen puheen vaikutus on mitattavissa suoraan aivotoiminnastamme.

 Ylitä itsesi. Voit puhua itsesi huippuvireeseen ja onnistumisiin. Mitä jos sen sijaan, että keskityt miettimään miksi et voi tehdä asioita, joita haluaisit, ottaisitkin vahvan sisäisen monologin, joka osoittaa sinulle toistuvin, vakuuttavin sanoin, miksi juuri on todella niin, että sinä itse tulet edistymään ja onnistumaan tavoitteissasi? Mitäs luulet, jos pääsisimme kuuntelemaan maailman suurimpien menestyjien pään sisäistä puhetta - eikö se olisi juuri jotakin tämän tapaista mitä kuulisimme? 
Olen varma, että olisi. Miksi siis emme myös itsekin tekisi niin?
"Siis, puhu itsellesi. Sillä on väliä", Aspegrén sanoo.

lauantai 26. tammikuuta 2019

maanantai 21. tammikuuta 2019

Hyppää avantoon, jos on kipuja/ vaivoja

Kuvahaun tulos haulle ice swimming
Avantoon astuttaessa kehon pinnan ja ääriosien verenkierto vähenee voimakkaasti, ja veri ohjautuu kehon keskiosiin. Lämmönluovutus ympäristöön vähenee. Verenpaine nousee, koska ääriosien verisuonet supistuvat, verisuoniston kokonaistilavuus pienenee ja verenkierron vastus lisääntyy. Kylmän herkistämät ihoreseptorit välittävät ärsykkeitä keskushermostoon, joka lisää verisuonia supistavan hormonin, noradrenaliinin, eritystä. Sydäntauteja potevien olisikin syytä keskustella lääkärin kanssa ennen harrastuksen aloittamista.

Kylmäaltistuksen toistuessa elimistö sopeutuu ja autonomisen hermoston vaste, erityisesti noradrenaliinin eritys, pienenee. Kylmätuntemukset ja lihasvapina vähenevät. Oululaistutkimuksissa havaittiin, että joidenkin talviuimarien veren systolinen paine eli yläpaine laskee pysyvästi.

Noradrenaliinin ja muiden stressihormonien hiipuessa kylmänkestävyys paranee ja kipukynnys nousee.
Suuri osa uimareista koki upottaneensa stressin jään alle. Säännöllinen pulahtaminen kohensi mielialaa ja vähensi masentuneisuutta sekä väsymystä. Selitys saattaa piillä talviuinnin vaikutuksissa keskushermostoon. Uimareiden verestä mitattiin hermovälittäjäaineiden määrää ja havaittiin, että mitä tasaisemmin dopamiinia syntyi, sitä virkeämpi oli mieli. Pieniä dopamiinipitoisuuksia on aiemmin mitattu muun muassa masennuspotilaista.

Talviuimarit kokivat myös itsetuntonsa kohentuneen. Avantouinti on ihmiselle iso haaste. Sen ja itsensä toistuva voittaminen vaikuttaa osaltaan itseluottamukseen.

Avantouinnin sanotaan parantavan elimistön vastustuskykyä, mutta siitä ei ole saatu selvää näyttöä. Oululaistutkimukseen osallistuneet uimarit potivat yhtä paljon flunssaa kuin muutkin ihmiset. Talviuinnilla voi toki olla tulehdusta hillitsevää vaikutusta. Moni koehenkilö tunsi muun muassa reuma- ja selkäkipujen lievittyneen säännöllisen avantouinnin ansioista.

Useat kertoivat myös tulleensa riippuvaiseksi uimareissuista. Koukkuun jäämistä voisi selittää aivojen mielihyvähormoneilla, endorfiineilla, joiden tuotanto lisääntyy kylmien kylpyjen ansiosta.
Avantouinnin terveysvaikutuksista pääsee osalliseksi vain, jos harrastus on riittävän säännöllistä. Minimi on 4–5 pulahdusta viikossa. Mitä useammin käy, sitä suuremmat ovat hyödyt. Koeuimarit viipyivät vedessä muutamista sekunneista pariin minuuttiin. Vaikutukset katoavat 2–4 viikon kuluttua uinnin lopettamisesta.

tiistai 15. tammikuuta 2019

Geeni­muuntelun vastustajat tietävät asiasta vähiten, mutta luulevat tietävänsä eniten

Tällä pellolla kasvatettiin muuntogeenistä perunaa rehuksi.




















Tällä pellolla kasvatettiin muuntogeenistä perunaa


Luotto omiin tietoihin on katteetonta, osoittaa Yhdysvalloissa, Saksassa ja Ranskassa tehty kysely.


Kaikkein voimakkaimmin geenimuuntelua vastustavat ihmiset uskovat tietävänsä siihen liittyvästä tieteestä eniten.

Luulo ei ole tässäkään tiedon väärti. Itse asiassa kärkkäimpien vastustajien tiedot ovat kaikkein hatarimmat, päättelevät useiden yhdysvaltalaisten yliopistojen tutkijat Nature Human Behaviour -lehdessä.

Päätelmä perustuu kyselytutkimuksiin, joihin osallistui yli kaksi tuhatta ihmistä Yhdysvalloissa, Saksassa ja Ranskassa.

Osallistujilta ensin kysyttiin, miten paljon he uskoivat tietävänsä muuntogeenisistä ruoista. Tietojensa vahvuutta he saivat arvioida numeroasteikolla.
Sitten heidän todellisia tietoja tieteestä ja genetiikasta testattiin tosilla ja epätosilla väittämillä, joiden paikkansapitävyyttä heidän piti arvioida. Näillä mitattiin sekä yleistä tieteen lukutaitoa että geenimuuntelun kannalta merkityksellistä tietämystä.

Kantaa piti ottaa esimerkiksi väitteisiin, että elektronit ovat pienempiä kuin atomit tai että kaikissa kasveissa ja eläimissä on dna:ta.

Kaikissa kolmessa maassa geenimuuntelun vastustajat pärjäsivät huonoiten tietotesteissä. Tutkijoiden mukaan tietämys heikkeni sitä enemmän, mitä kiivaammin vastusti gm-ruokaa.
Jyrkkyyden voimistuessa kuitenkin perusteeton usko omiin tietoihin vain vankistui.

”Tulos on nurinkurinen, mutta pitää yhtä aiempien ääriajattelua kuvaavien tutkimusten kanssa. Äärinäkemykset usein juontavat siitä, että ihmiset luulevat ymmärtävänsä mutkikkaita asioita paremmin kuin he oikeasti ymmärtävät”, sanoo tiedotteessa tutkimuksen päätekijä, professori Philip Fernbach Coloradon yliopistosta Boulderista.

Tulos tekee ymmärrettäväksi sen, miksi valistus ei välttämättä mene perille. Jos ihmisillä on luja vaikkakin katteeton usko omiin tietoihinsa, he eivät ole valmiita ottamaan vastaan niitä horjuttavaa näyttöä.

”Ihmisten mielen muuttaminen vaatii ensin sen, että he tunnistavat, mitä eivät tiedä”, sanoo tutkija Nicholas Light Boulderista.

Kansalaisten näkemykset geenimuuntelusta poikkeavat selvästi tieteen valtavirrasta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tehdyssä mielipidemittauksessa 88 prosenttia tutkijoista piti muuntogeenimenetelmällä jalostettua ruokaa turvallisena. Tavallisista ihmisistä sen turvallisuuteen uskoi vain 37 prosenttia.

Tieteilijöiden valtavirtakäsityksen mukaan muuntogeeninen ruoka on turvallista ja sen käytöllä voitaisiin tehdä paljon hyvää ihmiskunnalle. Geenijalostuksella voitaisiin muun muassa tehdä ravitsemuksellisesti parempaa ruokaa, suurentaa satoja ja vahvistaa viljelykasvien kestävyyttä tauteja ja kuivuutta kohtaan.

Näistä mahdollisuuksista huolimatta monet tavalliset ihmiset vieroksuvat geenimuuntelua. Myös ympäristöjärjestö Greenpeace vastustaa sitä. Se sai pari vuotta sitten suuren joukon nobelisteja laatimaan julkilausuman, jotta järjestö lopettaisi kampanjoinnin menetelmää vastaan.

Geenimuuntelun vastustus muistuttaa ilmastodenialismia eli näkökantaa, että ihmisen kasvihuonekaasujen päästöt eivät olisi syynä ilmastonmuutokseen.

Ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä on laaja tieteellinen yksimielisyys. Silti monet panevat hanttiin eivätkä usko tiedeyhteisön todisteisiin – samaan tapaan kuin moni epäilee geenimuuntelua, vaikka tieteen valtavirta pitää sitä hyödyllisenä ja turvallisena.

Tieto ja asenteet kuitenkin asettuvat hieman eri asentoon ilmastokysymyksessä. Fernbach ja kumppanit nimittäin tutkivat vertailumielessä myös sitä, onko jyrkkyys ilmastonäkemyksessä yhteydessä todellisiin tietoihin ja käsityksiin omasta tietämyksestä.

Ei ollut. Ihmiset voivat ottaa jyrkästi kantaa ilmastonmuutokseen, mutta sillä ei ollut yhteyttä heidän tieteelliseen tietotasoonsa.

Ilmastokysymys on tutkijoiden mukaan niin politisoitunut varsinkin Yhdysvalloissa, että samastuminen oman poliittisen joukon kantaan painaa enemmän kuin tiedot.
Konservatiivi voi esimerkiksi jyrkästi kieltää ilmastonmuutoksen todellisuuden, vaikka hänellä onkin tieteellistä lukutaitoa.